Produced by Tapio Riikonen
Suomeksi kokoon pannut
Werner Söderström, Porwoo, 1881.
[Tähän elämäkertaan on käytetty kaikki tiedossa olewat hajallisetkirjoitukset Myhrberg'istä ynnä myös koko joukko wainajan sukulaisiltaja ystäwiltä saatuja suullisia tarinoita.]
Ruotsinwallan aikana oli hywin tawallista että ruotsalaisia miehiälähetettiin meidän maalle wirkamiehiksi. Sillä lailla myös saapuiSuomeen wiime wuosisadan lopulla ruotuwäen kapteeni Antti Myhrberg,joka sai tulliherran paikan Raahen kaupunkissa. Eikä aikaakaan, niinkiintyi hän uuteen kotiinsa wielä lujemmilla kuin wirkawelwollisuudensiteillä; hänen näet onnistui saada omaksensa kaunis ja moniawuinenneiti Kristiina Sowelius, jonka suku — perisuomalaista Sowioinkantaperää — oli Raahen wanhimpia, rikkaimpia. Yhtähywin muuttikapteeni Myhrberg sotawuonna 1808 takaisin synnyinmaallensa, lieneeköhänen sitten, niinkuin muutamat kertowat, täytynyt soturina rientääpaikalleen armeijassa wai joku muu syy ollut waikuttimena. Hänenwaimonsa ei kuitenkaan seurannut häntä Ruotsiin; hän jäi lasten kanssa— niitä oli wiisi poikaa ja yksi tytär — asumaan Knuuttilan tilallelikellä Oulua, missä kaupungissa kapteeni wiime aikoina olitulliwirkaansa toimittanut.
Rouwa Myhrberg oli monin puolin erittäin etewä nainen. Hänellä oli jalosydän, luja mielenlaatu ja luonnoltaan tawattomat hengen lahjat. Näitäwiimemainittuja hän, koska ei siihen aikaan wielä mitään koulujatyttöjä warten meidän maassamme löytynytkään, oli omin neuwoinharjoitellut ja kehitellyt. Hän oli oppinut ja lukenut paljon,warsinkin maantietoa ja historiaa koskewia kirjoja, niin että häntäyleisesti mainittiin puoleksi kunnioittawaisella, puoleksipilkkailewaisella liikanimellä "Raahen kirjasto" (muuta kirjastoa eisilloin ollutkaan olemassa koko kaupungissa). Tieteellistenlukemistensa rinnalla oli hän myös kaunokirjallisuuttakin lukenutpaljon enemmän kuin useimmat naiset Suomessa hänen aikanansa. Parempaaopettajaa ja kaswattajaa ei siis olisi woinut toiwoakaan noilleisättömäksi jääneille lapsille. Pienestä pikaraisesta asti he jokuuliwat äidin suusta innokkaita tarinoita sekä muinais= että nyky=ajanmainioista jaloista miehistä ynnä myös eläwiä, kirjallisia kertomuksiawieraista maista ja kansoista. Kaikesta tästä kohosi heidän mielensä jahalunsa jo aikaiseen tawallisista jokapäiwäisistä tapauksistaihmiskunnan ylimmäisiin pyrintöihin ja tottuiwat heidän silmänsälaajempaan kuin oman kotinurkan piiriin.
Merkillistä ja sangen huwittamaa on kuulla kuinka nämät äidinkertomukset aiwan eri lailla, kunkin erilaista luonnetta myöten,waikuttiwat lapsiin. Muut weljekset — joista useammat sitten tuliwatmerikatteineiksi — kuulteliwat mielimmin juttuja Kolumbus'esta taimuista matkaajoista kaukaisilla mailla. Mutta kolmas poika ei tyytynytennen kuin sai äidin tarinoimaan Kreikan ja Rooman urhoista; silloinhän wasta kuulteli koko sydämmestään, suu auki, silmääkäänräwähtämättä.
Tämä poika, Mattias Aukusti [edellisen arkipäiwäisen nimen hän sittenitse muutti runollisemmaksi Maksimilianiksi], syntynyt Raahessa Heinäk.24 p. 1799, kuuluu olleen näöltään, terweydeltään ja wäkewyydeltäänilminen karhun pentu. Kaikki Myhrberg'in pojat oliwat riwakat kaikissaruumiinharjoituksissa ja karskit kaikkia säitä kestämään. Oikein Suomenpoikien tawalla saattoi nähdä heidän tulikuumasta saunasta, punaisinakuin krawut, juoksewan ulos lumihankeen piehtaroimaan. Hiihtämisessä,uimisessa, weneenlaskussa, ampumisessa he oliwat mestareita. Kaikkimuut woitti kuitenkin Mattias Aukusti woimallaan, tait