Produced by Tapio Riikonen
Kuvaelmia Itä-Suomesta
Kirj.
Suomennos
G. W. Edlund, Helsinki, 1889.
I. Tervolassa
Pakonalaiset
Keisarinnan metsästysretki
Kosto
Uusia kahleita
Issikka
Kertomus Jalo nimisestä juoksijaoriista
II. Kesä
III. Luotsi
IV. Rajalla
V. Ylimys sekin
VI. Ukkovaari
VII. Kuisma
VIII. Saaristossa
Saaristossa
Sunnuntai saaristossa
Näkki
Osip
IX. Metsästysmatka Suojärvellä
X. Kyyrölän kylä
XI. Poikana olo ajoilta
Sodassa
Keisari tulee
Käynti Uuraansalmella.
Tervolassa.
Pakonalaiset.
Jos jollakin meidän maakunnistamme on sellainen vaakunakilpi, jotaheraldiikassa kutsutaan nimellä "armes parlantes", puhuva vaakuna, niinon sellainen varmasti Karjalalla: kaksi kättä heristävät siinäpaljastettuja miekkoja toisiansa vastaan, punaisella pohjalla,taistellen kultaisesta herttuankruunusta. Kaksi käsivartta taistelivuosisatoja Karjalan kultaisesta kruunusta, ja Karjala vuoti verta.Taistelu loppui v. 1721, ja voittaja vei maakuntamme vaakunanmukanansa; se riippuu nyt suuren valtaistuinsalin seinällä,valtaistuimen oikealla puolella, Kremlin keisarillisessa palatsissa.Taru kertoo, että, kun kerran eräs pyhiinvaeltaja-joukko oli saanutpaavilta kourantäyden hiekkaa Circus maksimus'en arenalta ja pyhä isänäytti huomaavan, että pyhiinvaeltajat pitivät tätä muistoa jokseenkin,vähäpätöisenä, pusersi hän hiekkaa kourassaan, ja katso siitä tippuiverta. Etelä-Karjalan maa on samoin kuin arenan hiekka saanut juodaverta ja huoata väkivallan ja vaivan alla. Juuri näistäyhteiskunnallisessa suhteessa surkuteltavista seuduista piirrämmemuutamia pieniä kuvaelmia, jotka kaikessa vähäpätöisyydessään selvästivalaisevat niitä kurjia olosuhteita, joissa täällä on eletty jaelettiin vielä noin miespolvi takaperin.
* * * * *
Noin 1870-luvun keskivaiheilla asui Kivennavan pitäjäässä,nimittäkäämme kylää vaikka Tervolaksi, talollinen Israel Pullinenvaimonsa ja ainoan poikansa kanssa. Vanha Israel oli kaikin puolinoikea karjalaisen talonpojan luonnekuva, pitkä, ryhdikäs,vilkassilmäinen ja kellertävähipiäinen. Hän oli vielä hyvä puhuja ja,niinkuin useat talonpoikamme, sanaseppä, hän taisi paljon vanhojarunoja, joka seikka suuresti lisäsi hänen arvoansa kansan keskuudessa.Sanalla sanoen hän oli kyläkunnan ylpeys, samalla kun hän oli kylänvanhin ja herrastuomari. Ja kuningas Kristofferin maanlain, jota vielä1800-luvun alussa noudatettiin vanhassa Suomessa, tunsi hän tarkalleen,ainakin yhtä hyvin kuin sen aikuinen tutkinnon suorittamaton tuomari,jonka alueena oli niin avara kihlakunta, jollaista nykyjään tuskinlöytyy enää yhtään koko Suomessa. Kylän vanhinna ja omituisessakansallispuvussaan kelvollisena esiintymään ylhäisimmissäkin piireissälähetti hänet G. M. Sprengtporten näinä levottomina aikoina milloinminkin pitäjään puolesta edustajana vakuuttamaan maamme mahtavillehallitsijattarille vanhan Suomen järkähtämätöntä uskollisuutta ja sitäonnea että tämä sai turvallisesti kuin karitsa levätä kaksipäisenkotkan siipien suojassa. Kunniamerkkejä ja hopeakannuja tulipalkinnoksi näistä hänen valtiollisista lähettilästoimistaan. Sanalla