Produced by Matti Järvinen and Tuija Lindholm.
Tehtaan tytöt
Kirjoittanut
Maria
Ensimmäisen kerran julkaissut
Kansanvalistusseura 1912.
Tehtaantytöt.
Kirjoittanut Maria.
Eräänä syysiltana, kun Tervolan torpan emäntä ja hänen vanhin tyttärensä
Miina istuivat rukkiensa ääressä, sanoi Miina yhtäkkiä:
"Äiti, talveksi minä menen tehtaaseen työhön."
"Mitä joutavia", sanoi äiti seisauttaen rukkinsa.
"Niin, täällä kotona olen raatanut pienestä pahasesta, seitsemän,kahdeksan vanhasta asti, ensin hoitanut lapsia, sitten elukoita, tehnytraskasta maatyötä ja nyt tahdon päästä paremmille ja helpommillepäiville."
"Luuletko sinä, että tehdastyö sitten on helpompaa?" virkahti Liisasisko, joka karstasi villoja uunin ääressä. "Minä puuhaan puutarhassa,lypsän lehmiä tahi teen mitä tahansa mieluummin kuin menen tehtaaseen."
"Aina sinä siitä puutarhastasi puhut", sanoi Miina ylenkatseellisesti.
"Mutta kuinka olet tullut ajatelleeksi tehtaaseen menoa?" kysyi äiti.
Miina puuhaili rukkinsa ääressä ja sanoi: "Nivalan Leena oli kotonajuhannuksena, hän tekee työtä villatehtaassa ja sinne minäkin tahdon."
Nyt tuli torpanisäntä tupaan ja kävi uunin eteen lämmittelemään.
"Kuules, Antti", sanoi äiti, "meidän Miina tahtoo mennä tehtaaseen."
Antti ei koskaan jutellut turhia ja siksipä hän nytkin vain katselitytärtään,
"Niin", sanoi Miina, "tehtaassa on kymmentuntinen työpäivä japäiväpalkka voi nousta kahteen markkaan viiteenkymmeneen penniin saakka.Pyhäpäivät saa olla vapaana. Täällä kotona täytyy pyhinäkin keittääruokaa, lypsää lehmät ja ruokkia elukat. Ja Leenalla oli niin hienotnappikengät ja ne tehtaantytöt syövät vain kahvia ja vehnäleipää."
"Se on kovin järjetöntä", sanoi äiti.
"Ja minä olen kuullut, että niiden täytyy *seistä* kaiket päivät", sanoi
Liisa.
"Entäs sitten, kyllä minä jaksan seistä", sanoi Miina.
"Ja mitä he tekevät muun osan päivää?" kysyi Antti hitaasti.
"Enhän minä tiedä", sanoi Miina jurosti. Hän huomasi, että kaikki olivathäntä vastaan.
"Jos he aamuisin nousevat neljältä tai viideltä, niin ovathan he joviimeistään kello kolmelta lopettaneet työnsä."
"En minä luule, että he nousevat niin aikaisin aamusella," sanoi Miina,"he tekevät työtä vain vähän keskipäivällä ja iltaisin he menevättansseihin tai kokouksiin."
"Sitten en minä usko, että heillä on niin suurta palkkaa", sanoi Anttipäättävästi. "Vai kymmenen tuntia…"
"Onpahan, isä", innostui Miina sanomaan, "ja täällä kotona meidän täytyynousta kello neljältä ja ahertaa koko päivä myöhään iltaan, yhdeksäänasti ja kesäkiireellä kymmeneen, jopa yhteentoistakin saakka."
Antti katsella tuijotti taas tytärtänsä ja sanoi hitaasti: "sinä etainakaan näytä siltä, kuin olisit tehnyt liiaksi työtä. Punainen japyöreä olet. Pulskemmaksi et voi tulla kahvista ja vehnäleivästä. Muttamene vaan tehtaaseen, koska et huoli Lintulan Kasperista, talollisenpojasta."
"Isä, kuinka voit sanoa niin", huudahti äiti, "kyllähän Miina tarvitaankotonakin ja ne tehtaantytöt ovat niin kelvottomia."
"En minä aio tulla kelvottomaksi", sanoi Miina, "Liisa voi auttaa äitiä,hänhän on jo seitsemännellätoista ja pojat auttavat isää."