Produced by Tapio Riikonen
Leikki-näytelmä kahdessa näytöksessä
Kirj.
G. W. Edlund, Helsinki, 1905.
Senssuurin hyväksymä tammikuun 16 p:nä 1905.
Pietari von Sorvi, Peltolan kartanon isäntä.
Aatami von Sorvi, edellisen nepaa, nuori alotteleva talollinen.
Paloviinus, |
Rinnusteliain, | matkustelevaisia ylioppilaita.
Varonen, |
Simo Kekkuli, vanha, rikas varatuomari, Pöllölan isäntä.
Mikkeli Kekkuli, edellisen poika, lauluja sepittävä ylioppilas.
Kirjaliini, ylioppilas.
Löllenflyhti, sotaherra.
Asia on tapahtuvanansa Hämeessä kesäisaikaan.
(Näkyy kallio järven rannalla, kataja- ja kuusipensaita, kahden koivunvälillä ruoho-sutikoita (penkkejä) ja maalaamaton pöytä.)
1:nen Kohtaus.
Varonen. Paloviinus. Rinnusteliain (lonkallansa, nojaten ruoho-penterään).
VARONEN: Tuo Sorvi on sentään helkkarin kelpo poika; ei hän yhtäänsuuresta suvustansakaan isottele, niinkuin muut köyhät aatelismiehet.Moni hänenä olisi jo aikaa mennyt tarkkampujaksi, joiden joukossasemmoisten vapaasukuisten ei tarvitse kauvan kivääriä kantaa, vaankohta pääsevät upseeriksi "niinkuin pyssystä vaan", sanoi Laukelanlukkari — sitten saavat helposti pankeistakin rahaa ja elävät kuinhuhdassa. Mutta Sorvi hän eleskelee vaan täällä omilla vähillävaroillansa, tekee ehtimiseen työtä talonsa parannukseksi, ja ontyytyväinen ja iloinen, kuin muutkin peltomiehet.
PALOVIINUS: Kyllä! Mutta isännäksi ei hänestä sentään ole. Kumminkinkolme hetkeä (katsoo kelloansa) olemme jo luonansa olleet ja tuskinsuutamme avanneet. Olisi minulla nyt jo niin uljas kartano ja paljovaroja, kuin toivon tästä viiden vuodenkin jälkeen olevan, kas minäköspolttaisin viinaa ja panisin olutta, että vieraani saisivat vaikkauida. — Mitä tämmöisestä kuivasta elämästä?!
RINNUSTELIAIN: Hama hänen kuivuudestansa niin huoli! mutta pahin, kunhän on niin liian nuhjusmainen ja ujokin. Olisin, piru vie! minäniinkuin hän omalla kannalla, en suinkaan niin nöyrästi kumartelisikaikille vallesmanneille, enkä myöskään eläisi noin itsekseni. Näittekökuinka siivo hän oli tuolla Sutelan hyppy-pidossa?! — Ei! reippiämmänpitää nuoren herran oleman. — Hissutella niin hiljaksensa, kuin hän,ja rakastaa yksinäisyyttä — — —
VARONEN: Hänellä lienee joku salainen syy — joku syvä suru — — —
RINNUSTELIAIN: Syvät ja matalat surut saisi ajaa kaikki syvimpääntuli-poroon, jos — — — (Aatami Sorvi tulee, tuoden pulloa jalaseja).
2:nen Kohtaus.
Entiset. Aatami von Sorvi.
VARONEN: Ahaa!
PALOVIINUS (napsauttaa sormillansa): Hei! Kas semmoista!
RINNUSTELIAIN: Perkele, kun saa aina juoda eikä koskaan tapella!
AATAMI (ystävällisesti): Saapa kyllä, hyvät herrat! Katsokaas noitakivisiä maita, näitä laihoja peltoja — — — niiden kanssa saisitapella vaikka karhun voimilla, ja mahtaisivatko ne sittenkään suurintotella.
(Pannaan sokeria ja vettä laseihin).
PALOVIINUS: (Laulaa, samalla sävelellä, kun: "Hvarifrån kommer du minfrände"):
Sinä to