Produced by Tapio Riikonen
Kolminäytöksinen näytelmä
Kirj.
Juhani Aho
WSOY, Porvoo, 1922.
HANNA LINDH, omaa sukua von Falck.
YRJÖ, hänen poikansa.
AILI, hänen tyttärensä.
EDVARD LINDH, kuvernööri.
HILDA LINDH, hänen rouvansa.
POLIISIMESTARI.
REHTORI SAARINEN.
PESONEN.
TILTA.
Tapahtumapaikka läänin pääkaupunki. Aika routavuosien synkin aika ennenvuotta 1904.
Kuvernööri Lindhin luona. Huone toisessa kerroksessa. Uudet huonekalut, epäaistikasta tusinatyyliä. Oikealla työpöytä ja telefooni. Vasemmalla sohva ja sen edessä pöytä ja tuoleja. Oikealla kaksi ovea. Vasemmalla ovi ja nurkkaikkuna, josta näkyy kylmä talvinen aamumaisema: kaupunki ja vanha kivikirkko ja sen edessä puisto huurteisine koivuineen. Talojen piipuista nousee vaaleita savuja suoraan ilmaan. Perällä kaksoisovi, joka vie korridoriin, missä näkyy alikertaan laskeutuvat raput. Uuni lämpiää.
PESONEN, vanhanpuoleinen mies, läänin vahtimestarin virkapuvussa, ottaa raskaasta laukusta esille kirjeitä ja asiakirjoja ja asettelee niitä pöydälle.
TILTA, keski-ikäinen ihminen, kohentelee uunia.
PESONEN.Kumpikos käärö se nyt oli kuvernöörille ja kumpiko tuonnelääninhallitukseen?
TILTA.
Eikös niissä näy osoitteita?
PESONEN.Vaan saakos niistä sitten selvän niistä nykyajan osoitteista. Siinä seon se jokapäiväinen kiipeli. Eihän tuota ennen siitä ruotsistakaanpaljoa, vaan olivathan toki puustavit kuitenkin samat… Joo, joo, aikaaikaa kutakin… Se on nyt kai tämä pienempi sille itselleen ja isompihallitukseen.
TILTA.Montakohan ilmiantoa lienee tuossakin taas? Rouva sanoo, että niitätulee tukuttain joka päivä.
PESONEN.
Tässä on kirje kuvernöörskalle.
Antaa sen Tildalle.
TILTA.Näkyy olevan nuoreltaherralta Helsingistä. Papalleen se ei enäämilloinkaan kirjoita. Eikä neitikään. Eivät ilenneet omat lapsetkaanenää jäädä isän taloon. Ei tultu jouluksikaan kotiin. Että tekinviitsitte, vanha mies, tuon kuskipukilla istua ja kuletella häntäympäri lääniä poikia arvannostoon ahdistamassa.
PESONEN.
Eihän sitä, vaan kun on sääli sitä eläkettäkin—kun jo on lopuilleen
kolmekymmentä vuotta tätä palvelusta tehnyt monen maaherran aikana.
Pitikin pahan nenällä tulla tämän uuden komennon, juuri kun virka-aika
oli täyttymässä.
Katsahtaa syrjittäin kulmainsa alta.
Vaan tässähän tuo näkyy olevan Tiltakin.
TILTA.
Sanoin jo itseni irti.
PESONEN.
Milloinka?
TILTA.Juur'ikään viedessäni puita kuvernöörskan huoneeseen. Ei sitä kehtaaenää ihmisten eikä itsensäkään tähden. Kun eivät tuttavat torilla enäätervehdikään, ja takanapäin haukkumasanoja heitellään: »Poprikohvinkätyrin kätyri, kätyrin kätyri!»—vaikka onhan minulla ne »Vapaatsanat» ja kaikki.
PESONEN.
Ka, en ollut muistaakaan.
Kaivaa kengänvarrestaan kirjeen ja antaa sen Tildalle.
TILTA.
No, siinähän ne on!
Alkaa lukea.
Tässä on juuri tästä meidän … jopa sanotaan taas suoria sanoja …