E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Helppotajuisia esitelmiä
Pitänyt
Toht. A. E. Brehm
Suom. Aatto S.
Werner Söderström, Porvoo, 1891.
Lintuvuoret Pohjolassa.
Tundra ja sen eläinmaailma.
Aasian aro ja sen eläimet.
Siperian metsät ja metsänriista sekä metsästys siellä.
Sisä-Afrikan aro ja sen eläinkunta.
Nisäkästen vaellukset.
Lintujen rakkaus ja aviot.
Apinat.
Karavaanit ja aavikkomatkat.
Maa ja asujamet Niilin koskien välillä.
Matka Siperiassa.
Pakana ostjakit.
Aron vaeltelevat paimenet ja laumat.
Kirgiisein kansan- ja perhe-elämä.
Siperian asukkaat ja pahantekijä-siirtolaiset.
Tutkimusmatkoja Tonavalla.
Lintuvuoret Pohjolassa.
Kuin luoja oli saanut valmiiksi maan ja iloitsi hyvin onnistuneestatyöstänsä, alkoi saatana heti miettiä sen hävittämistä. Silloinhän ei vielä ollut karkoitettuna taivaasta, vaan asui ylienkelienjoukossa niissä paikoissa, joissa autuaat oleskelevat. Ylösseitsemänteen taivaasen lensi hän ja sieppasi mahtavan ison kiven;sen hän sinkautti kaikella voimallaan alas nuoruuden kauneudestaihanaa maata kohti. Mutta oikeaan aikaan huomasi luoja saatananhäijyn aikeen ja lähetti yhden ylienkelinsä sitä estämään. Enkelilensi nopeammin kuin kivi ja sai suojelluksi maan. Ukkosenkaltaisella jyrinällä syöksyi kallion lohkare mereen, niin ettäaallot kuohuen nousivat pilviin saakka ja laajalti peittivättulvillansa läheiset maat. Äärettömän korkeasta putoamisestaanmurskautui kiven ulkokuori ja tuhansittain pirstaleita sinkoili senympärille mereen, muutamat häviten syvyyteen, toiset jääden korkeallaylemmäksi meren pintaa, jossa ne vielä tänäkin päivänä ovat paljainaja alastomina kuin itse heitetyn kiven sisuskin. Silloin armahtiJumala kallioita ja päätti äärettömässä hyvyydessään antaa elämääkehittyä myöskin niille autioille kallioille. Mutta elämää tuottavamaa, elämän ehto, pii melkein loppunut. Tuskin oli muuta jäljelläkuin kylvää sinne tänne vähä rahtunen.
Niin kertoo vanha tarina, joka elää ylhäällä Pohjolassa, Lapinmaanasujanten muistissa. Kivi, jonka saatana heitti, on Skandinaavia;sirpaleet, jotka putoilivat sen ympärille mereen, ovat karit jaluodot, jotka kirjavana kehyksenä ympäröivät tätä niemimaata; raotja halkeamat, joita kiveen pudotessa tuli, ovat syvät vuonot jalaaksot sisämaassa; maarahtuset, joita luojan lempeästä kädestäsiihen tipahteli, ovat se vähäinen ala hedelmällistä maata, kuinSkandinaaviassa on.
Täytyy olla itse käynyt Skandinaaviassa ja varsinkin Norjassa,täytyy olla itse purjehtinut sen saaristossa, täytyy olla itsematkustanut maan eteläisimmästä päästä ylös pohjoisimpaan niemeensaakka, ymmärtääkseen tämän luonnonomaisen tarinan koko syvyyttäja merkitystä. Ihmeellinen on tosiaan tämä maa, ihmeelliset sensyvät vuonot, ja vielä ihmeellisempi on sitä ympäröivä saari- jaluotoseppele.
Skandinaavia on alppimaa, kuten Sveitsi ja Tyroli, ja kuitenkin niinäärettömän toisenlainen kuin ne. Kuten Alpeilla on Skandinaaviassakintunturinsa, korkeat lumi- ja jäätunturit, kuohuvat puronsa, kirkkaat,tyynet alppijärvensä, tummia havumetsiä alhaalla laaksoissa,vaaleanvihreitä koivikkoja ylempänä, laajoja, täällä tundroiksimuuttuneita soita tunturien leveillä seljillä, hirsikartanoitarinteillä ja karjataloja ylimmissä laaksoissa. Ja kuitenkin on kaikkiniin perin toisin kuin alppimaissa, ja erotuksen huomaa jokainen, kenon