Produced by Tapio Riikonen
Kirj.
Honoré de Balzac
Ranskankielestä suomentanut Huvi Vuorinen
Hämeenlinnassa,Arvi A. Karisto,1918.
Honoré de Balzac.
Honoré de Balzac (1799-1850) syntyi toukok. 20 p:nâ Toursissa.Suvun nimi oli alkuaan Balsa tai Baissa, mutta Honorén isä oli sitähieman kaunistellut ja Honoré itse liitti siihen v. 1830:n jälkeende-partikkelin. Balsat olivat olleet jonkinlaisia päivätyöläisiä taipikkuviljelijöitä, mutta vallankumouksen myrskyissä oli Honorén isäosannut kohota johonkin tärkeään asemaan armeijan sanitääri- javartiovirastoissa. Äiti oli kaunotar, pesijätär, sitä paitsi lahjakasja miestään paljon nuorempi. Honorélla oli kaksi siskoa, joistavanhempi, Laure, oli hänen hyvä uskottunsa ja myöhemmin hänenelämäkertansa kirjoittaja, sekä yksi veli, Henri, josta tiedetään vähänja sekin vähemmän mairittelevata.
Isä toivoi pojastaan lakimiestä, mutta taipumukset veivät häntätoisaalle. Hänestä tuli kirjailija, vieläpä laatuaan aivanensiluokkainen, hänestä tuli hänen oman aikansa Ranskan paraskirjallinen kuvastin.
Balzac aloitti kirjallisen toimintansa salanimellä. Hän julkaisimuutamia romaaneja, mutta niillä ei ollut menestystä. Nyt koettihän onneaan kustantajana, mutta velkaantui siten ainoastaanpahanpäiväisesti. Tällöin saavutti hän kuitenkin runsaasti kokemusta jaihmistuntemusta ja sai sammumattoman keinottelemishalun, mikä painoilähtemättömän jäljen hänen myöhempään elämäänsä ja kirjalliseentoimintaansa. Pysyäkseen taloudellisessa tasapainossa hän kirjoittelivuorokaudet umpeen, usein kuusikintoista tuntia yhteen menoon. Ja hänenkirjallisesta työpajastaan läksikin sitten teos toisensa jälkeen,kaikkiaan parisataa, mitkä hän järjesti yhdeksi suureksi kokoelmaksi,"inhimilliseksi komediaksi" (La comédie humaine). Sitäpaitsi julkaisihän "Sata hullunkurista kertomusta" (Les cent contes drolatiques),vieläpä joukon näytelmiäkin.
Balzac ei ottanut suuresti osaa seuraelämään, hän eli vain työssään jaomassa mielikuvamaailmassaan. Ja hän olikin oikea mielikuvituksenjättiläinen. Hänen terävä silmänsä tunki inhimillisen elämän kaikillealoille, sen salaisimpiinkin sopukoihin, näki kaikki sen pyyteet, senkiehumisen ja kuohumisen. Ja tämän kaiken hän esitti räikeässäalastomuudessaan. Hän viihtyi kernaammin ihmisluonteen kehnompienpuolien, kuten rahanhimon, ahneuden ja eläimellisten vaistojenkuvaamisessa ja vaikutti siten kokonaan uuden, n.s. naturalistisentaidekoulun syntymiseen, niin romanttisen runsas ja rikas kuin hän itseolikin ollut mielikuvitukseltaan ja esittämistavaltaan.
Eversti Chabert, joka nyt tarjotaan suomalaiselle yleisölle, edustaahyvin, suppeudestaan huolimatta, Balzacin suunnatonta tuotantoa. Siinäsaadaan tutustua tekijän tyyliin, sen moniin ansioihin, mutta myöskinsen vikoihin, hänen haluunsa esittää ihmisiä, joilla on jokin kiihko,tai joku päähänpisto, mikä ratkaisevasti vaikuttaa heidän kohtaloonsa.Saammepa siinä tutustua jossain määrin hänen paatokseensakin.
— Kas niin, siinäpä on taas tuo meidän vanha kuskinkauhtanamme!
Näin huudahti eräs asianajajan apulainen, sitä lajia, jotalakiasiaintoimistoissa nimitetään katuojan harppojiksi. Hän nakersiparastaikaa hyvällä ruokahalulla leivänpalasta, mistä otti murusen,hieraisi sen pieneksi palloksi ja singahutti iloisesti ulosilma-aukosta ikkunassa, jota vastaan hän nojasi. Hyvin tähdättynäpallonen ponnahti melkein ikkunaristikon tasa