E-text prepared by Tapio Riikonen
Valikoima runoja
Kirj.
Suomentanut
Aarni Kouta
Helsingissä,Kustannusosakeyhtiö Otava,1914.
Laulajat!
Eri asein.
Sydänkesä:
Purjehtimassa.
Lauantai-ilta.
Aamu.
Myrskyjä:
Maanpako.
Auringonlasku merellä.
Katukuvia.
Pilvilinnoja.
Kolminaisuudenyö:
Lapset laulavat.
Chrysaetos.
Näin unta.
Raskaat, autiot illat.
Ulommaisella niemellä.
Hollantilainen.
Semele.
Jäähyväiset elämälle.
Laulajat!
Miten kauan tahdotte kehtolaulua laulaa
ja helyjä, tiukuja nuorelle polvelle helistellä?
Yhä vielä miks pulloja, tutteja tarjoatte?
Te ettekö nää, miten maito nuori on koskematonna?
Laps hampaat on saanut!
Laulajat!
Miten kauan pieniä tahdotte peloitella
te kuvilla mörköjen, rääsyihin käärittyjen?
Te ruosteiset haarniskat, miekat yhtehen kootkaa
ja viekää ne vihdoin Museoon Pohjoismaiden
katseltavaksi!
Laulajat!
Miks ihanteista pettyneistä vain ruikutatte?
Asioista ja töistä on kullakin ajalla aatteet;
ja todellisuudesta meillä on aattehemme!
Te aatteillenne uskollisiksi jääkää;
petä omaamme emme!
Laulajat!
Te korkeasta miks laulatte äänin korkein?
Se korkea, jonka elämä tarjoo, on korkeinta meistä.
Miks kauneuden varjoa totena pidätte vielä?
Niin kauan kuin varjo on kaunis, tosi rumaa on aina.
On rumuus totta!
Laulajat!
Serenaadit haikeat vaietkoot kuutamoyössä!
Vaikk' ikkunoissa kynttilät vielä loistaa,
on ihanne patjoillensa jo levolle mennyt.
Tuo vanhus jo vanhahtavaksi alkaa käydä
ja yörauhan vaatii!
Laulajat!
Yöihna jos ääntänne sorjaa ei särkenyt liene
ja uusia lauluja teillä jos oppia mieli;
vanha kaunotar nukkuu, te myös hänen nukkua suokaa!
Me yhdessä uudelle päivälle laulamme laulun,
on aurinko noussut!
Don Almagro de Vicuña pöydänkattajana hovin elää, jalo suvultaan,
veri vanha Kastilian,
maidon-valju, hidas, heikko
virtaa hänen suonissaan.
Ihomaali, rautarohto
ulkoa ja sisältäkin
punaa veren ylhäisen.
Käyttele ei miekkaa käsi,
hyväeli naista liiaks,
suukkoset vei miehuuden.
Kohtaa yössä maurilaisen,
orjan, vedenkantomiehen,
synkkää vihaa hautovan.
Aavikon ol' vapaa poika
muinen, raivas maan ja palkaks
sai vain haudan harmajan.
"Seis Hidalgo! Miekka esiin!
Taistoon, herra, teill' on säilä,
tikari on mulla vain,
vaikka kerran vertaisina
tasangoilla näillä seistiin
vapahina vastakkain!"
Mutta punamaalin alla