Produced by Tapio Riikonen
Kirj.
Aleksis Kivi
1916.
Mansikoita ja mustikoita -albumissa julkaistut runot
Unelma
Kaunisnummella
Kanervala
Saatesanat
Kanervankankaalla
Keinu
Joulu-ilta
Eksynyt impi
Anjanpelto
Karhunpyynti
Helavalkea
Äiti ja lapsi
Rippilapset
Uudistalon-perhe
Ruususolmu
Mies
Niittu
Ikävyys
Metsämiehen laulu
Kirjallisessa Kuukauslehdessä julkaistut runot
Tornin kello
Ensimmäinen lempi
Lintukoto
Kaukametsä
Sunnuntai
Uneksuminen
Sota
Onnelliset
Pohjatuuli
Lapsi
Alma
Myrsky
Jälkeenjääneet runot
Immen unelma
Impi ja ryöväri
Jäähyväiset
Kesä-yö
Pilvilaiva
Suomenmaa
Härkä-Tuomo
Paimentyttö
Atalantta
Oli mulla kulta kaunoinen
Kontiolan kaski
Lyhyet kertomukset
Koto ja kahleet
Eriika
Vuoripeikot
Kerta seisoin, niin näin unta,
Meren reunal vieraas maas;
Etääl siinti koti-ranta,
Sinne mielin tulla taas.
Mutta uni, joka ensin
Vei mun maastain, immestäin,
Hänen siivillänsä lensin
Jälleen koti-maahan päin.
Siirsin mielel intovalla
Pojes Suomeen ihanaan,
Siirsin vinhast pilvein alla,
Siks kuin löysin kunnasmaan.
Tuima tuuli pilvet poisti,
Kaunis päivä paisto taas;
Vuori loisti, viita loisti,
Koski pauhas koti-maas.
Impein eteheeni väikky:
Silmä iski salamoi,
Kiharien yössä läikky
Otsa niinkuin aamun koi.
Ihastelin otsan aamuu,
Mesi-huulii suutelin.
Suutelinko taivon haamuu?
Hekumasta heräsin.
Tapauksen tahdon kertoo, vaik'ei juuri
Ihmeellisen, mutta lempeän ja hellän.
Äiti, lapsi helmas, illan paistees nukkui
Kaunisnummen kankahalle. Korkeet hongat
Humisivat ympärillä, päivän loimo
Länteen kallistui ja pilvet purjehtelit
Lumi-valkoisina sinertäväl taivaal.—
Aurinkoa, joka kuumoittaa jo vaisust
Puitten välis, lapsi ihastelee;
Luulee että hän sen käsittäis, ja jättää
Uneksuvan äitins, lähtee kulta-pyörää
Hongan oksalt ottamaan ja katoo metsään.—
Äiti heräyy ja pelol lastans kaipaa,
Rientää häntä etsimään ja etsii tuskal
Illan himeydes ympär Kaunisnummee.
Huutaa ei hän tainnut, sillä ääni
Säikäyksest lankes. Vaitina hän juoksi
Kanervaista maata myöden: poski poltti,
Veri suonis riehui, tuskan hiki-helmet
Juoksit otsalt ales. Se oil' sielun myrsky,
Joka äänetöinnä ärjyvi ja polttaa.—
Vimmasta hän pyörtyy, mutta ätin-lempi
Iskee tulta taas ja mieli kirkastuvi
Ja hän nousee, etsii kiivaammin kuin ennen.—
Mutta koska illan hymyilevä lamppu
Sammui töyrään taakse, seisoi lapsi yössä
Kummastuneena ja sydämmessä pelko.
Lähti jälleen astelemaan äitii