Produced by Timo Ervasti and Tapio Riikonen
Kirj.
Arthur Conan Doyle
Englanninkielestä suomentanut M—I H—A
Helsingissä,Kustannusosakeyhtiö Otava,1911.
Esipuhe.
Kadonnut pikajuna.
Brasilialainen kissa.
Kaviaariruukku.
Vannehtimon hirmu.
Esipuhe.
Sir Arthur Conan Doyle syntyi Edinburghissa 1859 ja onskotlantilaista taiteilijasukua. Hän opiskeli ensin lääketiedettäja harjoitti muutamia vuosia lääkärin ammattia, jonka jälkeenläksi pitkille matkoille. Hänen mieltymyksensä kirjallisiintoimiin ilmeni jo aikaisin, ja hän lähetti useasti nimettömiäkyhäyksiä aikakauskirjoihin. Jälkeen vuoden 1890 hän rupesikokonaan kirjailijaksi, paitsi että toimi jonkun aikaasotilaslääkärinä buurisodassa. Suurta huomiota herättivät etenkinhänen salapoliisikertomuksensa "Sherlock Holmesin seikkailut" ja"Sherlock Holmesin muistelmat", joiden juoni on jännittävä jasommittelu taitava. Niissä hän yhdistää salapoliisikirjallisuudenkahden perustajan pääominaisuudet, Poen "johtopäätösten taidon" jaGaboriaun "tarmokkaan vainuamisen"; Holmes on Dupin ja Lecoq yhdessä.Runoilijana ja historiallisten romaanien kirjoittajana on hänniinikään tehnyt nimensä kuuluisaksi. Hänen runokokoelmansa "Songs ofAction" muistuttaa jonkun verran Kiplingiä, ja teoksellaan "suurestabuurisodasta", jossa hän puolustaa Englannin politiikkaa, hänsaavutti suuren kansansuosion Englannissa. Sen johdosta kuningatarVictoria korotti hänet aatelissäätyyn. Doylella on suuria ansioitakansallisen miliisin perustamisessa ja kehittämisessä. Paitsilyhempiä kertomuksia on hänen teoksistaan suomennettu historiallinennovelli "Enoni" (Otava).
Kadonnut pikajuna.
Herbert de Lernac, jota paraikaa Marseillessa odottaakuolemantuomionsa täytäntöönpano, on tunnustuksellaan selittänyterään vuosisatamme salaperäisimpiä rikoksia — tapauksen, jokaluullakseni on kaikkienkin maiden rikoshistoriassa ennenkuulumaton.Vaikka virallisissa piireissä ollaan vastahakoisia puhumaan asiastaja sanomalehdet ovat saaneet siitä niukasti tietoja, niin viittaakuitenkin kaikki siihen, että tosiseikat vahvistavat tämän suurkonnantekemän paljastuksen ja että ratkaisu mitä kummallisimmallejutulle on vihdoinkin saatu. Asia on kahdeksan vuoden vanha jasen merkillisyys jäi jossakin määrin varjoon sen valtiollisenhälinän takia, joka silloin jännitti yleisön mieliä; lienee siispaikallaan mainita sen kulku sikäli kuin olemme siitä selvääsaaneet. Olen kerännyt tietoni sen-aikuisista Liverpoolin lehdistä,kuljettaja John Slaterin kuolemansyyn tutkimuksen pöytäkirjoista, jaLontoon-Länsirannikon Rautatie-o.y:n papereista jotka ystävällisestion annettu käytettäväkseni. Jutun vaiheet ovat lyhyesti seuraavat.
Kesäkuun 3 p:nä 1890 pyysi muuan herrasmies, joka ilmotti olevansamonsieur Louis Caratal, saada puhutella mr. James Blandia,Lontoon-Länsirannikon radan Liverpoolin keskusaseman päällikköä. Hänoli pieni mies, keski-ikäinen ja tummaverinen, niska niin köyryssä,että selkäranka nähtävästi oli viallinen. Hänellä oli mukanaantoveri, kookas ja vantteran näköinen mies, jonka kunnioittavasävy ja ainainen huomaavaisuus ilmaisi riippuvaista asemaa. Tämänystävän tai seuralaisen nimeä ei mainittu, mutta muukalainen hänvarmasti oli ja ihonsa tummasta väristä päättäen joko espanjalainentaikka etelä-amerikkalainen. Eräs omituisuus hänessä havaittiin.Hänellä oli vasemmassa kädessään pieni musta nahkasalkku