Produced by Tapio Riikonen
Historiallinen romaani
Kirj.
Suomennos.
Ilmestynyt ensimmäisen kerran
Otavan kustantamana Helsingissä 1913.
Kertomus ruusujen ajalta[1]
Alkusanat: John Kostaja.
Ensimäinen kirja: Kaksi nuorukaista.
1. Aurinko Kettleyssä. 2. Suolla. 3. Lautta. 4. Vihreän metsän veljeskunta. 5. Verinen ajo. 6. Päivän kuluessa. 7. Valepukuinen mies.
Toinen kirja: Tunstallin Mont House.
1. Dick kyselee. 2. Kaksi valaa. 3. Kappelinpäällinen kammio. 4. Salakäytävä. 5. Dick vaihtaa puoluetta.
Kolmas kirja: Lordi Foxham.
1. Talo rannalla. 2. Kahakka pimeässä. 3. Pyhän Briden risti. 4. "Hyvä toivo." 5. Hyökkäys ja pako.
Neljäs kirja: Valepuku.
1. Luola. 2. Vihollisen talossa. 3. Kuollut urkkija. 4. Luostarinkirkossa. 5. Lordi Risingham. 6. Kapteeni Arblaster.
Viides kirja: Richard Kyttyräselkä.
1. Torventoitotus. 2. Shorebyn tappelu. 3. Shorebyn tappelu (jatkoa). 4. Shoreby ryöstetään. 5. Yö metsässä. Alicia risingham. 6. Dick ja Joanna. 7. Dickin kosto. 8. Loppu.
John Kostaja
Eräänä loppukevään iltapäivänä kuultiin Tunstallin Moat Housen kellonsoivan sellaiseen aikaan, jolloin se tavallisesti oli äänetönnä.Lähellä ja kaukana, jokivarren metsässä ja kentillä jätti kansa työnsärientääkseen kohti ääntä. Ja Tunstallin pienessä kylässä oli joukkotalonpoikia kokoontunut ihmettelemään ja keskustelemaan siitä, mitä tuokutsu mahtoi tarkoittaa.
Tunstallin kylä oli tähän aikaan, vanhan kuningas Henrik kuudennenhallitessa, melkein samannäköinen kuin se on vielä tänäkin päivänä.Parikymmentä paksuista tammihirsistä kyhättyä rakennusta sijaitsisiellä täällä pitkässä vihreässä, jokeen päin viettävässä laaksossa.Laakson pohjassa vei silta joen poikki, ja toisella puolen jokea tietaas nousi ja hävisi metsänreunaan matkallaan Moat Houseen ja sieltäeteenpäin Holywoodin luostarille. Puolitiessä sillan ja kylän väliäseisoi kirkko punakatajien ympäröimänä. Vihreät jalavat ja vihreäänpukeutuvat tammet kaunistivat kummallakin puolen tienvartta jarajoittivat näköalaa.
Aivan sillan korvassa seisoi kivinen risti kunnaalla, ja sinne oli tuokansanjoukko kokoontunut — puoli tusinaa naisia ja pitkätummanuttuinen mies — tiedustellen mitä tuo kellonääni merkitsi. Puolituntia sitten oli pikalähetti kulkenut läpi kylän. Kiireen takia hän eiollut uskaltanut astua maahan, vaan oli hevosenselässä istuen juonutkipon olutta. Hän ei itse tiennyt mitä oli tekeillä, sanoi vainvievänsä suljetun kirjeen sir Daniel Brackleyltä papille, sir OliverOatesille, joka isännän poissa ollessa isännöi Moat Housessa.
Mutta nyt kuului kaviontöminää, ja pian sen jälkeen tulimetsänrinteestä näkyviin ratsastaja, joka jatkoi matkaansa ylikumisevan sillan. Se oli nuori herra Richard Shelton, sir Danielinholhotti. Hän ainakin osaa tehdä asiasta selkoa, he arvelivat. Hehuusivat hänelle ja pyysivät häneltä