Produced by Jari Koivisto
Näytelmä viidessä näytöksessä
Kirj.
Suomentanut
Eino Leino
Porvoossa,Werner Söderström,1899.
Ensi näytös.
Tornikammio Emmeritzin linnassa. Niukasti kalustettu. Seinällä Saksankartta. Kardinaali Attilio Sforza istuu pöydän ääressä. Hänen edessäänseisoo Anselm, Helmbold ja Hieronymus, viimemainittu viittoen karttaanja samalla jatkaen ulottamaansa raporttia.
Ensimmäinen kohtaus.
Hieronymus. Attilio Sforza. Anselm. Helmbold.
Se varsin varmaa on, en sitä kieltää saata, jo tänne Ruotsin tie käy kohti Frankinmaata, on heidän Breitenfeld, on lyöty joukkomme. Harz turhaan harjojansa nostaa myrskylle: Tulen Ilmenausta, — siellä välkkyi Ruotsin rauta; Schleusingenissa mua uhkas kahleet, hauta, ja Arnstadtissa samoin, Schweinfurthissa myös. Koko Königshofen taasen valvoi vallityöss'; sen portit aukesi, kun näkyi Ruotsin hampaat, ma kansan asestin, — ne pakeni kuin lampaat Joka maassa Magog on, Gog joka kukkulal, kaikk' kaatuu, sortuu, murtuu, voittaa Belial. Se, teidän jaloutenne, viestini mun Teille, nyt viisaudellenne jää jakaa neuvo meille.
Sun viestis, veljeni, se turmaa ennustaa. Ei epäilystä, vaarassa on Frankin maa. Se ukkonen, mi alkoi Tillyn astunnalta, on haihtunut, kuin pilvi pohjatuulten alta. Jo toinen Attila käy keihäs kädessään pyhän kirkon kimppuun, pyrkii ristit repimään. Uljuutta miehet! Elkää vaaraa suurennelko! Ei hädäss' itku auta eikä parku, pelko, vaan Hän, jok' kaikki myrskyt tuntee, hallitsee ja päivänpaisteheksi kääntää kirkolleen. Täll' ajall' ankaralla pyhä Rooma tänne mun, nöyrän poikansa, lähettää hädillänne ja teidän viisautenne neuvot kuultuain mun käskee toimimaan kuin vaatii aika vain. Tää pyhä valtakirja, Rooman vahvistama, (Näyttää valtakirjan.) suo mulle rajattoman oikeuden saman, kuin häll' on, yli ruumiin, sielun jokaisen katoolilaisen kuin myös vääräuskoisen. On tärkki aikani. En jouda viipymähän. Siis neuvo antakaa nyt ajan myrskyyn tähän. Sa, veli Anselm, nuorin olet. Puhu sa!
Ma luulen, kirkon täytyy saada omansa. Se synti, josta meitä vitsoo taivaan viha on mahti maallikkojen, kansan heikko liha. Me ensin käykäämme nyt kirkon säästöksiin ja säilyyn viekäämme sen aarteet Baieriin. Se kulta pyhää on ja siin' on kirkon suoja. Vain muurit paljaat saakoon täällä Ruotsi ruoja ja seudun aution… käy ohi myrsky se, ja kun se poissa on, niin palajamme me. Näin ain' on käynyt…
Mitä? Mieskö moista haastaa? Pois paimen juoksisko, kun susi karjaa raastaa? Leo paavi pakeniko eessä barbaarin? Hän heitä kohtas helminauhoin, pyhyyksin, Tää kansa hurskas on ja kansa rukouksen ja kuulu kunniasta pyhäin palveluksen; mut Pohjan harhausko ylvästelee nyt, kun kirkko aartehens' on kaikki kätkenyt, Se, jalo herra, syy miks Rooman mahti maatuu. En usko, että Ruotsi asevoimin kaatuu, mut jos me