Produced by Tapio Riikonen
Suunnitteli
Z. Topelius
Suomensi ["Ungdomsdrömmar"] Samuli S.
Toinen, uudestaan tarkastettu painos.
WSOY, Porvoo, 1908.
Johdanto.
1. Myrsky saaristossa
2. Tämän kertomuksen ajasta ja ruskeasta miehestä.
3. Tammisaaren matkasta ja kruunun laivasta.
4. Tähtienselittäjä.
5. Syksyisestä auringonsäteestä.
6. Taivaanlaen vaarallinen kohta.
7. Yö ja aamu Kymenkartanossa.
8. Helsingin valtiopäivät.
9 Talvi-ilta salolla.
10. Salaliitto.
11. Vanhan ja uuden uskon taistelu ihmissydämistä.
12. Neiti Kirsti Flemingin kirje äidilleen rouva Anna Gyllenbögelille
(omaa sukuaan Horn).
13. Herra Eevert Kaarlenpojan hautaaminen Turun tuomiokirkkoon.
14. Kun kuningas oli isänsä poika.
15. Juhannuspäivä Trollbölessä.
16. Viimeinen luku nuoruuden unelmista.
Korkealla vuorella, joka kohoaa meren rannalta istui Historian hengetärkatsellen maailmaa laajalti näkevin silmin. Oli talvi, aamuruskokultasi kaakossa pilviä; kalpea, värähtelevä kimaltelu kulki yliItämeren aaltojen. Purppurana punersi lumi sen valossa, honkien latvatkirkastuivat, kultaisena kiilsi kaukaisen kirkontornin huippu, muttalaaksossa hohti torpan pieni ikkuna ihan kuin tulessa.
Vuorella istuva olento ei katsellut aamun koittoa. Hänen silmäyksensäoli tunkeutunut läpi öisen pimeyden ja ihmissydämen salaisten kätköjen.Hän saattoi nähdä yli koko pyörivän maapallon ja niinpä hän voi mielinmäärin luoda katseensa milloin sen valoisaan, milloin sen pimeäänpuoleen. Hän oli väsynyt katselemaan kansain lakkaamatonta taisteluasen maatilkkusen herruudesta, missä he asuivat. Hänen silmänsänäyttivät veripunaisilta, kun hän katseli Balkanin selänteitä, jalumena ne kimaltelivat, kun hän ne Afganistanin vuorten huipuiltakäänsi koilliseen nähdäkseen siellä jäihin jäätyneen höyrylaivankaukana tuolla maailman äärimmäisissä sopukoissa Behringin salmensuulla. Äänetönnä, ajatuksissaan hän painoi katseensa alas ja koskettiteräksisellä piirtimellään jalkainsa juuressa kasvavaa hienon lumenverhoamaa vuorisammalta. Vuoren kylki tuli näkyviin; siitä kentieslöytyisi jokin unohduksiin jäänyt, kiveen uurrettu kirjoitusmuinaisilta ajoilta. Mutta ei, semmoista hän ei siitä löytänyt.Muinaisen jättiläisen jalka oli painanut vuoreen jäljen, muttaihmiskäden merkkiä ei näkynyt tuossa alastomassa, yksitoikkoisessa,harmaassa paaterossa.
Silloinpa hän huomasi hiekkaisella penkereellä, vähän alempana vuorenrinteellä, lapsen, joka pihlajan varvulla piirteli kuviavastasataneeseen, valkoiseen lumeen.
— Mitä teet? kysyi hän.
Lapsi vastasi:
— Piirtelen satuja lumeen.
— Niinkö? kysäisi vuorella istuva korkea olento. — Satuja viitsitkirjoitella? Ensimmäinen tuulihan ne puhaltaa pois, ensimmäinen petohanne polkee näkymättömiin, ja ensimmäinen kevään aurinkoinenhan sulattaane maan pinnalta olemattomiin!
— Niin, sanoi lapsi, semmoinen on minun mielityötäni. Taitoni opinaallolta, joka piirtelee juovia rannan hietaan, pilveltä, joka rakentaalinnoja ilmaan, kellastuneelta lehdeltä, joka uurtaa hankeen hienonjäljen.
— Ja kaikkea tuota teet saadaksesi vain tuokion leikitellä? kysyi taas
Historia.
Lapsi nosti kummastellen silmänsä:
— E