Produced by Tapio Riikonen
Nuorisolle kerrottuina
Kirjoittanut
Rafael Hertzberg
Suomentanut Elias Erkko
Werner Söderström, Porvoo, 1884.
Esipuhe.
Nordenskiöldin matka Huippuvuorille v. 1864.
Vielä matkoja ja tutkimuksia.
Vegan matka Aasian ja Euroopan ympäri.
Ruotsista Novaja Semlaan.
Novaja Semlan eläinmaailma.
Novaja Semlalta Jeniseille.
Jeniseiltä Lenan suulle.
Lenan suulta talvikortteeriin.
Talvenpito.
Tschuktschilais-niemellä Jaapaniin.
Jaapanista kotia.
Napaseudut vetävät syvällä, salaperäisellä voimalla ihmisenmielikuvitusta puoleensa. Osaksi herättää outous ja tuntemattomuushalun tutkimiseen ja tietämisen janon, osaksi luonnon mahtavuus jamajesteettisuus, jota ihminen ei missään tapaa niin valtaavassamuodossa kuin pohjoisilla leveys-asteilla. Lauhkeain ilman-alainasukkaiden, jotka ovat tottuneet pitämään talvea luonnon jähmettymisenja kuoleman kuvana, on vaikea ajatteleita maita, jotka eivät koskaanluo kyynäränpaksuista lumivaippaansa, virtoja, joiden aallot ikuisestiovat jähmettyneinä, ihmisiä, jotka pitävät itsensä onnellisina jatyytyväisinä taivaan alla, jota ei aurinko kuukausmääriin valaise,joiden ainoana ravintona on valaitten, hylkeitten ja mursujen liha jajotka juovat näiden eläinten ihraa yhtä mieluisasti, kuin me juommeoltta ja viiniä.
Ja kumminkin on näillä kuoleman jäykkyyteen peittyneillä maillajotkut sulonsa, jotka vielä täydellisesti vastaavatkin ne hirmukuvat,joita ihminen siellä tapaa melkein joka askeleella. Ei missään maanpäällä tapahdu hämmästyttäviä luonnon-ilmiöitä niin usein kuinpohjoisessa maailmassa, joka erittäinkin on merkillinen loistavistavalo-ilmiöistään. Ei mikään huvitulitus, kuinka suuri hyvänsä, voisiantaa käsitystä niistä ihmeellisen kauniista revontulista, jotka sielläkohoovat yhtyneinä ilma-aurinkoihin ja monivärisiin ympyröihin jajoista lähtee ratiseva ääni, niinkuin sähkökonetta kiertäessä.Pohjolan taivaalla loistavat tähdet leiskavan hohtavina, ja vahvatvalontaittumiset saattavat silmän näkemään korkeita vuoria, missä vaanjoku jäälohkare uiskentelee, ja syviä rotkoja, missä maa on tasainen jasileä. Ja meri sitten, näennäisesti jäätyneenä, kun se on peittynytäärettömiin jääkenttiin, jotka suuruudessa voivat vetää vertojakokonaisille Euroopan kuningasvalloille! Sitten vielä nuo mahtavatjäälohkareet, jäätikköjen hyljätyt lapset, jotka vuorilta laskeutuvatalas meren syvyyteen, juuriensa kohdalta aalloissa musertuaksensakelluviksi jäävuoriksi, jotka sitten uiskentelevat kauvas etelään päin,valkeina kummituksina pohjoisten seutujen pimeästä yöstä.
Niin täyttää napamaailman ihmeet, jotka muilla seuduin ovattuntemattomia, ja joiden valtaava ja majesteetillinen vaikutuspakoittaa raaimmankin luonnon nöyrällä sydämmellä tunnustamaan Jumalansuuruutta ja kirkkautta.
Tulikuumall' Afrikan hiekalla,
Joss' aurinko polttaen hohtaa
Ja keidast' uumoen kulkunsa
Karavaani uupunut johtaa,
Siell' ihmisrinta se uskossaan
Rukouksen hartaan, toivokkaan
Ylös illan Herralle huokaa.
Ken Jumalaa rannoill' ylistää,
Joill' autio on ikitalvi?
Ylistystään laulavi myrskyt, jää,
Revontulten roihtiva valvi,
Ja tähtönen loistavi kunniat