Produced by Tapio Riikonen
Kirj.
A. Pushkin
Venäjän kielestä suomensi Sassi.
Porissa,Satakunnan kirjapainossa,1895.
Ensimmäinen luku.
Muutamia vuosia sitten eli eräällä maatilallaan vanha, venäläinenbajari Kirila Petrovitsch Troekurov. Hänen rikkautensa, ylhäinensukuperänsä ja sukulaisuussuhteensa saattoivat hänet suureen arvoonsiinä kuvernementissa, jossa hänen tiluksensa oli. Koska hänellä olikaikkea, mitä tarvitsi, niin tottui hän noudattamaan kaikkia tulisenluonteensa oikkuja ja päähänpistojaan. Naapurit olivat iloissaan, kunvoivat täyttää hänen pienimmätkin mielitekonsa; kuvernementinvirkamiehet vapisivat kuullessaan hänen nimensä. Kirila Petrovitschpiti kaikkia hänelle osoitettuja kohteliaisuuksia ikäänkuin itselleenkuuluvina veroina. Hänen talonsa oli aina täynnä vieraita, jotka olivatvalmiina huvittamaan häntä hänen komeissa juhlissaan ja ottamaan osaahänen melskeisiin, joskus rajuihinkin huvituksiinsa. Kukaan eirohjennut olla noudattamatta hänen kutsumustaan eikä tulemattakunniatervehdyksille määrättyinä päivinä Pokrovskojen kylään. KirilaPetrovitsch oli hyvin vieraanvarainen ja katsomatta hänen erinomaisiinruumiinvoimiinsa kärsi hän kuitenkin pari kertaa viikossaylellisyytensä seurauksia, mutta oli sittenkin joka ilta ilolassaan.Harva hänen alustalaisensa tytär voi välttää joutumastaan tuonviidenkymmenen vuotiaan ukon himokkaisuuden uhriksi. Sitäpaitsi asuieräässä sivurakennuksessa kuusitoista tyttöä, jotka kuluttivat aikaansakäsitöillä. Tämän sivurakennuksen ikkunat olivat varustetut pienelläristikolla, ovet olivat aina lukossa ja avaimet olivat itse KirilaPetrovitschin hallussa. Määrättyinä tunteina pääsivät nuo nuorettyttöset kävelemään puutarhaan, mutta olivat silloinkin kahden vanhanakan tarkastuksen alaiset. Väliin Kirila Petrovitsch naittijonkun niistä, mutta otti heti uusia sijaan. — Talonpoikain japalvelijainsa kanssa menetteli hän tuimasti ja omavaltaisesti, vaikkanämät tottelivatkin häntä nöyrästi. Nämät ylvästelivät herransasuuresta rikkaudesta ja maineesta ja menettelivät taas puolestaanitsevaltaisesti naapurejansa vastaan luottaen herransa mahtavaansuojelukseen.
Tuon Pokrovskojen kylän omistajan yksinomaisena työnä oliratsasteleminen avaroilla tiluksillaan, oleskeleminen kauvan kestävissäjuomingeissa, kaikkien ilveitten toimeenpaneminen, joita sittemmin jokapäivä toimitettiin ja joitten uhrina tavallisesti oli joku hänen uusituttavansa, vaikka eivät hänen vanhemmatkaan ystävänsä, paitsi AndreiGavrilovitsch Dubrovskij, välttäneet sitä.
Tämä Dubrovskij oli vanha kaartin luutnantti sekä hänen lähinnaapurinsa, jolla oli seitsemänkymmentä orjaa. Troekurov, joka ylpeilituttavuuksistaan ylhäisimpien henkilöiden kanssa, kunnioitti kuitenkinDubrovskija huolimatta tämän köyhyydestä. Joskus olivat he olleetvirkatovereita, ja Troekurov tunsi kokemuksestaan hänen kärsimättömänja päättäväisen luonteensa. Asianhaarat olivat eroittaneet heidät.Troekurov oli noussut kunniansa kukkulalle, Dubrovskijn taas olitäytynyt väistyä uraltaan ja ottaa virkaero sekä jäädä asumaan etäiseenkylään. Kuultuaan tämän oli Kirila Petrovitsch tarjonnut hänellesuojelustaan, mutta Dubrovskij oli kiittänyt vaan häntä sekä jäänytköyhyyteensä kenestäkään riippumattomaksi. Muutamia vuosia sen jälkeenoli Troekurov, joka nyt oli kenraali, saapunut maatilalleen, hekohtasivat toinen toisensa ja iloitsivat siitä. Siitä ajasta olivat hejoka päivä yhdessä, ja Kirila Petrovitsch, joka ei koskaan ollut ketäänkunnioittanut vierailullaan, oli usein poikennut vanhan toverinsataloon. He olivat