Produced by Tapio Riikonen
Yksinäytöksinen pilansekainen kuvaus kansan elämästä
Kirj.
KORHOS-HEIKKI [Heikki Korhonen]
Arvi A. Karisto, Hämeenlinna, 1908.
O. Y. Hämeenlinnan Uusi Kirjapaino.
TUOMAS YKSPUOLEINEN. Vanhahko isäntämies.
JUSTIINA. Hänen vaimonsa.
SAMULI. Heidän poikansa.
JENNY PERÄINEN. Talontytär.
ANTIIMUS. Tuomaan veli, Peräisen "puusnukka".
KALLE KAKSPUOLEINEN. Nuori talollinen.
RUKKI-RIIKKA. Kehruumuija.
JUSSI, | Ykspuoleisen palvelijoita.
MAIJA, |
Ykpuoleisen vierashuone (etutupa). Oikeanpuolisessa nurkassa on muuri,perällä akkuna ja kummassakin sivuseinässä ovi. Perällä, akkunan allaolevalla pöydällä on raamattu ja virsikirja. — Oikealla — ovenposkessa— on myös pöytä, jossa on kaikenmoisia tupakkaneuvoja. Huonekalut ovatkaikki hyvin vanhoja.
JUSTIINA (lihavanlainen ihminen. Tulee vasemmalta. Puhuu ovelta):
Riikka tulee tänne sisälle.
RIIKKA (Ulkona): No eipä nyt vielä! Oikeinko "erustupaan". (Tuleesisälle). Siunatkoon, kuinka minun kenkäni ovat kuraset. Mitä se emäntänyt suotta…
JUSTIINA-. Eipä nämä paikat niin "viiniä" ole, eikä täällä kalossitjalassa toisetkaan kulje.
RIIKKA: Voi voi tuota emäntää. Ei uskoisi, että näin suuren ja rikkaantalon emäntä on köyhällekin noin alainen ja ystävällinen. (Ottaaesiliinan alle piiloittamansa pussin esille). Tässä olisi…(Piiloittaa äkkiä pussin). Onkos isäntä kotona?
JUSTIINA: Ei ole! Sanoi menevänsä Purakasmäkeen.
RIIKKA: Tässä olisi ne emännän tavarat. Vähän niitä on mielestäni. Seon sellainen pirnales — en mä muuten tule ja vaivanen syntinen sano —se kauppamies, että siinä saakin katsoa eteensä. Sanoi villainhalvenneen ja kahvin ja sokerin tyyristyneen.
JUSTIINA: Kyllähän se osaa.
RIIKKA: Siellä on sitten sitä kanssa. Ei se ryökäles meinannut antaamillään ehdolla, mutta sain kun sainkin sentään jurikkapullollisen kunkovalle otin.
JUSTIINA: Kiitoksia paljon nyt ensiksikin.
(Menee pussin kanssa oikealle).
RIIKKA (Yksin): Tässä näitä pitääkin hyysäämän ja passaamain niinkuinhyviäkin pruustinnoita. Joisivat vähemmän, että riittäisi isännänantimet. Ovat aina pyytämässä ja kimputtamassa millon jyvä-, milloinvillapussia kauppamieheen raastamaan. Jonkun leipäkäppyrän sittenantavat vaivoista. Täytyy siinä eteensä katsoa. Ei yhtään vaivaaomaatuntoani vaikka tuostakin pussista otin puolen kilon paikan,puoleksi kumpaakin ja pullostakin pari ryyppyä vedellä vaihdoin.
JUSTIINA (Tulee viinapikari kädessä): Riikka ottaa nyt tästä…
RIIKKA: Voi voi tuota emäntää. Ihanko minun täytyy tämä ryypätä. Ahha!Kylläpä se olikin hyvää. Ei luulisi kotitekoiseksi, kun on aivan kun"pränniviinaa". Tuhansia kiitoksia, paljon kiitoksia.
JUSTIINA: Minä laitoin tuonne pussiin jonkun kakun kotiin vietäväksi.
RIIKKA: Ja oikeinko nisuakin! Voi, voi tuota emäntää. Kiitoksia nyt,kiitoksia.
JUSTIINA: Täytyihän sitä vähän nisuakin tehdä. Vieraitakin pitäisitulla tänään ja vallan toisesta pitäjästä. Riikka istuu nyt.
RIIKKA: No, hyvät ihmiset! Ja ketä sieltä?
JUSTIINA: Vanhan äijän veljen, sen Tiimuksen, pitäisi tuleman.
RIIKKA: V