Produced by Tapio Riikonen
Yksinäytöksinen huvinäytelmä
Kirj.
Boman & Karlsson, Hämeenlinna, 1903.
Suomennos [Larin-Kyösti]
Komedian päähenkilöt:
Polidor.
Henrik.
Kettuliini.
Andreas.
Leonoora.
Pernilla.
Juutalainen.
Leander.
Kohtaus 1.
Andreas. Kettuliini.
Kettuliini: Ei tämä kaupunki olekkaan niin pieni kuin luulin. Täällä onpaljon komeita rakennuksia, joista päättäen täällä asuu varakastaväkeä. Mutta kas, no, sun taivaan tulivasara, tuossahan on vanhatoverini Andreas, jota en moniin vuosiin ole nähnyt. Andreas! Sinäkö seolet vai haamusiko?
Andreas: Hei, veliseni, Kettuliini! Enpä uskoisi silmiäni, vielähänminulla on onni nähdä sinut ja näin äkkipikaa.
(He syleilevät, suutelevat ja itkevät).
Kettuliini: Sinä kunnon nahjus ja uskollinen asetoverini! Olenpa ilostarevetä nähdessäni sinut täällä. Arvelin, että sinä jo monta vuottasitten olisit tullut hirtetyksi. Vaan huomaanpa, että taidat ammattisi;sillä eihän ole mikään konsti varastaa, sitä osaa halpa talonpoikakin;vaan varastaa niin, ettei joudu kiikkiin, sitä kutsun minähantvärkkinsä ymmärtämiseksi.
Andreas: Kiitän nöyrimmästi, veliseni, että ajattelet niin hyvääminusta. Minua erittäin ilahuttaa saada kiitoksia sellaiselta mieheltäkuin sinä olet. Muuten kiitän minä vanhempiani hyvästä kurituksesta javaroituksesta, joita minä olen käyttänyt hyväkseni kaikkialla, kunmaailmalla olen liikkunut, niin että itseäni kehumatta, veliseni, voinsanoa, etten ole teoistani kiinni joutunut kuin yhden ainoan kerran japääsin siitäkin häläkästä jotenkin helpolla, sillä minä en kadottanutkorvistani muuta kuin kaksi.
Kettuliini: Pikku seikkoja! Kaksi korvaa enemmän tai vähemmän, mitäs semerkitsee. Nytpä huomaan, että sentähden sinä käytätkin puolalaistahattua.
Andreas: Niinpä niin, sentähden minä tervehdän ihmisiä upseerien tavoinkun ne vartiopaikalleen kulkevat, kumarran hiukkasen ja nostan kädenhattua kohden. Sentähden monet sanovat minua ylpeäksi, mutta siinä hetotta tosiaankin erehtyvät, sillä minä en ole laisinkaan ylpeä. Muttamitenkäs sinä, veliseni, olet elänyt?
Kettuliini: Menetteleehän se. Olen kaikkialla tullut toimeen kaikkienihmisten kanssa paitsi näiden kirottujen kaupunginvoutien kanssa, tuontuostakin ne solvaisevat hyvää nimeäni ja mainettani. Neljätoistapäivää sitten jouduin erään sellaisen kanssa tekemiseen. Hän panettiminut kiinni, vaan minä välttääkseni monimutkaisuuksia, puikahdintieheni arestista, sillä, veliseni, ei sitä käräjöimisellä suuriavoita.
Andreas: Totta, veliseni, totta! Olenpa minäkin huomannut, että nämäkaupunginvoudit ovat ilkiöitä, eivätkä anna kunnon ihmisten kulkearauhassa.
Kettuliini: Niin, ne ovat niin kateellisia. Jos kunnon mies onkiliinkin itsellensä ansainnut, tahtovat ne häneltä sen riistää.
Andreas: Niin, hyvettä vainotaan kaikkialla.
Kettuliini: Kummallista menettelyä omien maanmiesten puolelta, siksiolenkin vannonut, etten toiste jalallani syntymäkaupunkiini astu.
Andreas: Mutta mitä sinä nyt aijot täällä toimitella?
Kettuliini: Hiis vieköön, en ole sitä vielä ajatellut, toimettomana enviitsi olla, sillä toimettomuus on pirun päänalusin. Olen käynytkaikkien ammattie