Produced by Tapio Riikonen
Kirj.
Anton Tshehov
Suomentanut J. G. Vuoriniemi
Helsingissä,Kustannusosakeyhtiö Fundamemt,1919.
Kirjapaino-Osakeyhtiö Sana.
Tshehovin kertomus "Venäläisiä talonpoikia" sekä aikammekulttuuriprobleemi.
Jo toista vuotta olemme kirjoittaneet ja lukeneet bolshevismista, muttaepäilemättä valaisee tätä yhteiskunnallista arvoitusta osaltaan mitäsuurimmassa määrin Tshehovin kertomus "Venäläisiä talonpoikia". Ne,jotka Venäjän vallankumouksen puhjetessa vartosivat uuden ajanaamunkoittoa, uutta kulttuuria, eivät olisi niin perinjuurinerehtyneet, jos Tshehovin kertomus olisi paremmin säilynyt heidänmuistossaan. Sillä mitä voisivat nämä venäläiset talonpojat, jotkaelävät puolittain eläimellisellä asteella, muuta antaa maailmalle kuinpaheita ja himoja, hävitystä ja köyhyyttä? Seuratessamme päivälehdistänykyistä tilannetta Venäjällä, tuntuu meistä, että Tshehovin kuvailemakurjuus on levinnyt kautta koko maan, että valkokivinen Moskova jaNevankuningatar Pietari ovat muuttuneet kyliksi, jotka lahoavatnälänhädän ja irstaisuuden raivotessa.
Paitsi tätä ajan polttavien kysymysten aiheuttamaa mielenkiintoa onTshehovin kertomuksella myöskin yleissivistyksellinen merkityksensä,sillä se koskettelee erästä aikamme tärkeimmistä elinkysymyksistä,nimittäin maaseudun ja kaupungin suhtautumista toisiinsa. Eittämättä onkulttuurin kehitys keskittynyt kaupunkeihin ja käynyt senvuoksiluonteeltaan yksipuoliseksi. Kaupunkilainen — sellainen tyyppi onsyntynyt — ei ainoastaan arvioi talonpojan kulttuurille antamaa lisääliian alhaiseksi, vaan on muodostanut myöskin väärän mielikuvanmaalaiselämästä. Ensimäisessä suurkaupungissa, joka historiallisellaajalla saavutti kukoistuksensa, Aleksandriassa, esiintyi jo räikeänätämä maaseudun ja kaupungin välinen eroavaisuus. Maalaiselämä alkoikaupunkilaisen silmissä kangastaa kadotetulta paratiisilta. Kaupungissaraastetaan ja taistellaan, mutta maalla vallitsee lepo ja rauha,luonnon helmassa paistaa onnen aurinko pilvettömällä taivaalla. Sitensyntyi se idyllinen runous, jonka isä oli Theokritos. Idylli kuvaileemaalaiselämää ruusunpunaisin värein, sellaisena, joksi kaupunkilainensen unelmissaan kuvitteli. Tämän kuvan mukaan olivat vaivannäöt,taistelut ja kiusaukset tuntemattomia maalaiselämässä: paimen kaitseelampaitaan ja rakastaa viattomasti paimentyttöään.
Näin syntyi vähitellen kuilu maaseudun ja kaupungin välille.Keskinäinen ymmärrys katosi kokonaan. Kaupunkilainen ihannoi talonpojankorutonta elämää, hänen tietämättömyyttään kulttuurin vaatimuksistaja edesvastuusta, talonpoika sitävastoin rupesi vihaamaankaupunkilaista hänen hienostuneiden elintapainsa sekä ruumiillisen työnvieroksumisensa vuoksi. Tämän maaseudun ja kaupungin välille auenneenkuilun täytyi johtaa romahdukseen, sillä ihmiskunta on perhe, jonkayksityisten jäsenten hyvinvointi on kaikkien onnen välttämätön ehto.
Myöhemmin kuitenkin pääsivät valtaan terveemmät käsitykset
Jo 150 vuotta sitten huomattiin, että kulttuuri oli joutunutharhateille. Ranskassa, joka silloin hallitsi europalaistaajatusmaailmaa, Rousseau julisti hylkäävän tuomionsa kulttuurista jalausui sen mielipiteen, että vain palaamalla maalaiselämän kannalleihmiskunta voi tulla onnelliseksi. Talonpoika-luonnonihminen oli hänenihanteensa. Leikillinen Voltaire tuumi, että Rousseau kuvaililuonnonelämää niin viekoittelevin värein, että ihmisen ehdottomastivaltasi halu eläimen lailla nelinkontin livistää metsään. Ankaran iskunRousseaun luonnonpalvonnalle