Produced by Tapio Riikonen
Kirj.
Arvid Järnefelt
Otava, Helsinki, 1897.
Kuopion Uudessa Kirjapainossa.
Esipuhe.
Vietti lapsuudessa.
Vietti nuorukaisijässä.
Elämänohjeen voi antaa ainoastaan uskonto.
Liite.
Eräs kirje.
Esipuhe.
Sittenkuin olin julaissut "Heräämiseni" nimisen tunnustuksen, onminulta moni sekä suullisesti että kirjallisesti kysynyt tarkempaaselitystä siihen, mikä mielestäni auttaa vapautumaan siitä paheesta,josta tuon kirjan alussa puhun. On sekä vanhemmat, epätietoisina kuinkalapsiansa kasvattaisivat, että myöskin nuoret ihmiset, jotka itse ovatsaman ristiriidan edessä, tahtoneet tietää tätä minulta.
Vastatessani näihin kysymyksiin olen todella huomannut, ettäkirjastani, kun siinä loppupuolella ei ole enää kysymystä tästäasiasta, helposti jää löytämättä tyydyttävä selitys. Kirjassa onkinollut puhe paheesta etupäässä vaan tarkoituksessa osoittaa, mimmoistenmuistojen ja lapsuuden surujen kanssa ensimäinen käsitys Jumalastasyntyy. Ja näen nyt hyvin, että jos siitä tahtoo hakea neuvoa, mitenpahetta vastaan on taisteltava, niin neuvon antamisen sijasta saattaalohdutus tulla riistetyksikin, kirja kun helposti synnyttää muun muassasen väärinkäsityksen, että rukous on tehoton apukeino pahetta vastaan.Ja se on kuitenkin, oikein ymmärrettynä, ainoa apukeino.
Sentähden minulla oli jo kauan sitten syntynyt ajatus kirjoittaa tästäasiasta erikseen, Aikomus oli alussa julaista vaan semmoisinaan nekirjeet, joilla olen vastannut tehtyihin kysymyksiin, mutta vähitellentuli lisäksi paljon muuta, mitä oli välttämätön mainita, ja kirjeidensisällys on näin muuttunut kokonaisuudeksi.
En yritä antaa vastausta kaikkiin kysymyksiin, jotka tässä ihmiselämääniin laajalti koskevassa kysymyksessä voivat syntyä. Tyydyn, jos saanlukijalle annetuksi pääytimen siitä elämänymmärryksestä, joka on ollutminulle itselleni ainoana apuna.
Vietti lapsuudessa.
Ensimäinen kysymys, johon täytyy hakea vastausta, on tämä:
Mistä syystä lukemattomilla ihmisillä sukupuolinen vietti ilmestyy joaikaisessa lapsuudessa, antaen sen tehtäväksi taistella taistelua, jokaon sen mielelle ihan luonnoton ja jonka merkitystä se ei voi edesymmärtää?
Kahtalainen on tavallisesti vastaus.
"Perisynti!" — sanovat elämänopettajat. Tämä perisynti seuraa Aadaminlankeemisen jälkeen ihmistä luonnon välttämättömyydellä. Kaikkitaipumus pahaan on välttämätön seuraus perisynnistä, eivätkä ihmisetsille omin voiminsa mitään voi. Tie pelastukseen on tämän opin mukaanavoinna vasta Kristuksen lunastustyön kautta, joka tulee kasteen kauttajo lapsena omistetuksi ja joka vapauttaa hänet kadotuksen tuomiostasiinä tapauksessa, että hän sittemmin säilyttää uskon tähänlunastukseen. Kuri ja kasvatus tarkoittaa tällöin ainoastaan lapsentahdon taivuttamista ja tuon uskonelämän mahdolliseksi tekemistä, muttapoistaa sitä viettiä, joka saattaa "tekosyntiin" se ei voi, koskavietti on perisynnin tuote.
Toinen katsantotapa, joka jättää uskonnolliset opinkappaleet hyvälläluottamuksella teoloogien asiaksi ja tahtoo sillä välin arvostellakysymystä omiksi tarpeiksensa käytännöllisemmältä kannalta, näkee syynpahennukseen olevan siinä että pahat lapset opettavat hyville.Antaumatta ajattelemaan mistä "pahat" ovat pahansa saaneet, jaottamatta lukuun että pahe, kuten tunnettu,