E-text prepared by Tapio Riikonen
Kuvaus
Kirj.
WSOY, Porvoo, 1906.
— Anna Tuira oli ennen kaunis ihminen. Mutta nyt! Niin syntirumentaa…
Näin puhui Aarne-pastori nuorelle naiselle, joka mielenliikutuksestavärisi hänen edessään.
Annan huulet olivat vaalenneet. Ennen ne olivat viettelevän tuoreet.Poissa oli ruskeista silmistä kiiltävä kalvo ja hoidotta hiuskiehkuratohimoilla olivat.
Pastori tarkasteli edelleen Annaa ja puhui:
— Annan entinen somuus on hävinnyt. Ja kaiketi ainiaaksi.
Anna Tuira ei oikein tiennyt, mihin silmänsä pani. Sillä pastorinnuorilla kauneilla kasvoilla syyttävä oli ilme. Entäs sitte tuo hurskasmusta puku. Se suoraan tuomitsi hänet.
Pastori kun huomasi Annan hermostuneen aseman, alkoi pyyhkiä rillejään,kultasankarillejään, ne kun ulkoilmasta tultua hiostuivat.
— Mutta kuka on lapsen isä? kysyi pastori terävästi.
Anna vavahti. Ei vastannut.
— Anna sanoo sen minulle suoraan, niin että saan häntä puhutella tässävakavassa asiassa.
Annan huulet olivat suletut. Mutta verinen loimo hohti kasvoilla.
— En voi ottaa sinua kirkkoon, ellet sitä ilmoita.
Kova hermostus repi Annan ruumista. Hyvin hiljaan hän vastasi:
— Se on Bergin nuori herra. Mutta minun on oma syyni. Miksi minäuskalsin rakastaa häntä…?
— Hm. Vai niin. Vai se…
Pastori lopetti puheensa kesken. Lapsi kastettiin. Äiti otettiinkirkkoon. Pojan nimeksi pantiin Akilles. Kummeina olivat talon isäntäja emäntä.
Kaikki meni säännöllisesti. Pastori lähti hyvin mietteissään pois.
Tämä tapahtui muutamana talvi-iltapäivänä muutamassa pienessä kamarissalaitakaupungilla. Nainen, jonka luona sielunpaimen vieraili, olikaupungin toisen miljoneerin, konsuli Bergin, sisäkkö. Ja tässä hän nytasui vuokralaisena.
Kun oli jo pimeä, tuli outo mies Annan luo. Se toi hänelle suurenpussin makeisia ja kirjeen. Anna hämmästyi. Mutta mies ääneti poistui.Sellainen outo, mykkä mies!
Mutta miehen kävely kummasti muistutti Bergin renki-Mattia. Oliko hänse? Oliko hän tuntemattomaksi pukeutunut ja vain tekeytyi oudoksi?
Anna luki kirjeen. Siinä herra Lennart Berg "rukoili" Annaa, ettei Annailmoittaisi mammalle — konsulinnalle —, että hän on Annan lapsen isä.Lohdutukseksi lähetti hän Annalle makeisia.
Aarne-pastori oli kirjoittanut Lennart-herralle nuhdekirjeen, sillä heolivat entiset koulutoverit.
Siitä oli seurauksena, että Anna sai makeisia.
— Voi miten lapsellinen hän vielä on!
Kuitenkin tuli Anna pahalle mielelle. Hän viskasi kirjeen uuniin. Jaitki katkerasti.
Nyt hän ymmärsi että häntä on täydellisesti petetty. — —
Anna istui muutamana päivänä ikkunansa ääressä, kun yhtäkkiä Berginkomea reki ja reessä itse konsulinna lensi siitä ohi.
Tuliko se tänne?
Anna hirveästi säikähti ja kuunteli korvat hereillä. Kulkuset enää vainkerran kilahtivat. Ja hevonen pysähtyi kartanon portille.
— 'sus siunaa, mikä nyt! huokasi Anna.
Mitä se konsulinna täällä teki? Ja tuli sellaisella helinällä jakomeudella, että häntä hirvitti.
Anna vapisi, kun kuuli askel