Produced by Tapio Riikonen
Romaani
Kirj.
Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo, 1920.
Ensimmäinen luku.
Mooses ei ollut vielä kymmenen vuoden vanha, kun hänen isänsä,Honkaniemen kestikievarin isäntä, eräänä huhtikuun kauniina aamunakahvipöydässä istuessaan mielihyvillään sanoi: »Tuonne pieneen talliinon viime yönä ilmestynyt pieni hevonen, oikein sievä.»
— Sen tuloa se isä viime yön vartosikin, kun tuli ja meni. Pitääpähakea sitten vehnästä pikku hevosen tuliaisiksi, sanoi emäntäkinmielissään hymyillen ja kaatoi kirkkaasta pannustaan uutta kahviaisännän kuppiin ja sen täytettyään lähti ulos.
Mooses oli vielä yöjäljeltään paitasillaan, kun kuultuaan isän ja äidinpuheen kesken kahvikuppinsa juonnin hyppäsi pöydästä ja lähti juostakirmaisemaan ulos, mutta palasi ovelta, kun isä kovasti sanoi: »Et saamennä sinne talliin. Eppa näkyi pitävän sitä omanaan, se potkaiseesinua, kun sinne menet yksinäsi. Panehan housut ja kengät jalkaasi,niin näet sen sitten, kun minä lähden Epalle apetta tekemään.»
Mooses ei toista käskyä odottanut, vaan kiireimmiten suki housut jakengät jalkoihinsa, veti nutun ylleen ja päähänsä pienen lippalakin,joka oli hänelle jo annettu kesälakiksi, tuli pöydän taakse isänsäluokse ja sormeaan suussaan pyöritellen kuiskasi: »Milloinka telähdette Epalle appeen tekoon?»
— Kunhan tässä juon vielä kolmannen kupin kahvia, koska äiti näkyytuovan vehnästä. Juodaan oikein vehnäskahvit pikku hevosen tuliaisiksi.Tyhjennähän sinäkin tuo kuppisi, kun äiti antaa vehnäsviipaleen japanee lämmintä kahvia kuppiisi, äskeinen on siinä jo jäähtynyt.
Sen kuultuaan Mooses kiersi toiselle puolen pöytää, pani sokeriakuppiinsa ja vehnäspalastaan pureksien rupesi tyhjentämään kuppiaanniin kiireesti kuin taisi, jotta voisi kiirehtiä isää lähtemääntalliin.
Isä sai kuitenkin ennemmin kuppinsa tyhjäksi ja sitten vasta, kun näki,että Mooses ryyppäsi viimeisen kahvinsa ja viimeinen suupala pulloilisuussa, hän nousi pöydästä ja lähti pitkillä askelilla raskaastikävellä vähnimään ulos, mistä Mooses arvasi, että nyt se menee talliin,ja kirmaisi isänsä jälkeen.
Tallin ovea aukaistaessa Mooses kiirehti isänsä eteen pujahtaakseenedellä talliin, mutta isä tarttui poikaa olkapäähän ja sanoipäättävästi:
— Pysyhän ulkona, kyllä sinä oveltakin sen näet, kunhan minä pääsentalliin.
Eppa olikin peräytynyt aivan lähelle tallin ovea, ja sen sivullamustaharjainen ruunikko varsa pää ovea kohti pystypäisenä jakirkassilmäisenä katsoi tulijoita. Mutta kauan se ei katsellut,ennenkuin työnsi sievän pilkkuotsaisen päänsä emänsä mahan alle jalyhyttä mustajouhista häntäänsä teputtaen rupesi imemään.
Mooses katseli hetken silmät pyöreinä varsaa, mutta viimein kysyiujosti: »Mistä se on tänne tullut tuo hevonen?»
— Eikö tuo maanhaltija liene tuota tuonut. Kenelläpä niitä muillalienee tuommoisia hevosia, sanoi isä apetta hämmentäessään.
— Onko sillä maanhaltijalla paljonkin tuommoisia hevosia?
— Ei suinkaan sillä kovin monta liene, koskapa meillekään ei moneenvuoteen ole tuonut kuin nyt vasta tuon yhden.
— Kasvaako se tuon suuremmaksi?
— Kasvaa se sentään, koskapa tuo Eppa näkyy sitä ruokkivan ja kun minäteen hyvää apetta Epalle, sanoi isä painokkaasti jauhoja kaataessaanappeeseen.
— Kasvaako se tuon Osmo