Produced by Tapio Riikonen
Näytelmä viidessä näytöksessä
Kirj.
1919.
SEPETEUS, lukkari.
TOPIAS, suutarimestari.
MARTTA, hänen vaimonsa.
ESKO, | hänen poikansa.
IIVARI. |
MIKKO VILKASTUS, puhemies.
NIKO, merimies.
JAANA, hänen tyttärensä, Topiaksen hoitolapsi.
KRISTO, nuori seppä.
KARRI, talonisäntä.
KREETA, kasvatteensa.
JAAKKO, puusuutari.
SAKERI, Martan veli, viralta pantu polisi.
ANTRES, kraatari ja klanetin-puhaltaja.
TEEMU, viulun-soittaja.
EERIKKI, lautamies.
LEENAN-KALLE.
TEEMUN isä.
ANNA-muori.
Eräs nainen Karrin talossa.
Häämiehiä ja kuokkavieraita.
Näytelmäpaikka Hämeessä.
(Topiaksen huone: perällä ovi ja akkuna, oikealla pöytä, vasemmallasivu-ovi ja enemmän edessä samalla sivulla rahi ja siinä suutarinkaluja. Jaana istuu pöydän ääressä, kutoen sukkaa, Esko rahin vieressä,neuloen).
ESKO. Jaana! Käskihän äitini, lähteissänsä kylään, että matkalle,nimittäin hääretkelleni, itsiäni sonnustan, ja sulhais-vaatteisinpuettuna olen, koska hän takaisin palajaa?
JAANA. Ja käski sun ullakosta ottaa päälles isäs hännystakin, hatun,punaisen västin ja polvipöksyt.
ESKO. (panee työnsä pois). Peijakas! Tästä rientää täytyy, silläaskeleen otan, jota ei nauraa tule. (Menee perältä ulos).
JAANA. Ennen minua hän nai ja on hänellä siis oikeus periä viisisataariksiä, niinkuin määrää jälkeensäätös, ja minä paitsi jään. Muttariksit monet tuhannet eivät ole Kristoni verranvastaiset, kuin vaanhänen kerran omakseni saan ja omaksensa joudun minä; ja nytpä, luulen,kohta toivoni perille pääsen. (Kristo tulee). Kristo! Kuinka rohkenettulla tänne!
KRISTO. Onhan ämmä tiessään?
JAANA. Läksi kirkonkylään.
KRISTO. Ja Topias itse perunamaata perkaavan näkyy. Mutta missä ovatpoikansa, missä se harjastukkainen Esko?
JAANA. Hiljaa! Ullakossa hän parhaallaan pukee itsiänsä sulhaiseksi.
KRISTO. Sulhaiseksi?
JAANA. Hän paikalla lähtee häihinsä Mikko Vilkastuksen kanssa.
KRISTO. Asiasta tulee siis jotain?
JAANA. Tulee kaiketi. Nyt kiirehtivät, koska suutarille käskyn käräjiinannoit, saadaksesi naimalupaa.
KRISTO. Ja sentään ala-ikäisenä naittavat poikansa; mynti on hän vastapuolen vuoden päästä.
JAANA. Nytpä äitinsä on kutsumassa tänne lukkaria lupauskirjaa isänpuolesta tekemään.
KRISTO. Niin menee meiltä viisisataa riksiä. Nummisuutarin poika neriistää meiltä, ja sinä olet kuitenkin vanhempi häntä. Tuhattulimmaista! Se kaistapäinen korpraali, miksi teki hän näin kummallisenjälkisäätöksen? »Kumpi heistä ennen naiduksi tulee», niin seisoosäätös-kirjassa. Onko tämä järjellinen ehto, jolle hän perintö-oikeudenperustaa! Kaikki yhdelle tai puolet kummallenkin määrätty, niin emmepätietäisi tästä sydäntä karvastelevasta kiusasta nyt. Vahingosta enhuoli, mutta se kiusa!—Olispa toisin toki, luulen minä, käynyt, jos eikova onni sulle suutaria edusmieheksi pannut olis, mutta tätä ehkääitisi kuollessa jo tarkoittivat ja ovat siis tarkoituksensa päässä nyt.Rutto sen suutarin niskaan!
JAANA. Marttaa enemmin kuin Topiasta meidän moittia tulee; vaimonsapatässä vallitsee