Produced by Tapio Riikonen
Pienempiä kertomuksia
Kirj.
Werner Söderström, Porvoo, 1889.
Härmänmäkeläisten markkinareissu
Neron tähteet
Pehkos Jussi
Se oli kuitenkin minun ihanin unelmani
Laskiaislupa
"Vesi-ukko"
Kuvaus kansan elämästä Itä-Pohjanmaalla.
"Täytinenkö se on kirveen ottanut tuosta eteisen nurkasta?"
"Kukapa tuohon lie koskenut … en suinkaan minä ole häntätarvinnut!…"
"No vaan eipä sen luulisi käsittäkään liikkuneen… Siihenhän tuon minäpuirovalta palatessani nakkasin…"
"Jos hyvinkin sentään lie Matti tarvinnut vannenäreiden ha'ussa…Juokseppas, Lippa, kysymässä Matilta onko se tarvinnut isännänkirvestä… Matti on saunassa näreitä hautomassa!…"
Sepähän se oli ottanut! Niiltä ei ruottioilta mikään säily … ja josotetaan, niin elähän että paikoilleen tuotaisiin! Sinne heitetään,mihin puuttuu, ett'eikö saattuisi ja uuden osto tulisi…
Härmänmäen isäntä reutasi äkeissään kirveen Lipan käsistä ja lähtikirves olalla ulkoisalle… Pirtin seinän kupeelta otti suksensa jatoisen sompasauvakon varassa hiihti riihentauspellon poikkikoivumetsään päin sepipajua ja vitaksia noutamaan. Ei sitä tokiHärmänmäessä tarvinnutkaan evään kanssa tarvispuita hakemaan lähteä …eikä polttopuitakaan, jaksoi niitä oikealla saada tuosta Isonpalontakaa … ja likinotkostakin niitä jo semmoisia kaluja sai kuinpajupuita ja vitaksia.
Pian palasi isäntä entistä latua myöten … ja olallaan sepipuun javitakset kantoi. Hämäräkin oli jo tullut ja pirtissä loimotti jopärevalkea pihdin nenässä, kun isäntä taakkoineen sisään työntyi. Jooli Mattikin vannenäreensä haudotuksi saanut … niitä nyt tuollakarsinaloukossa vuoleskeli ja kiuluihin asetteli ja mittaili. Eikä mukanähnyt muiden kanssa samalla valkealla tuommoista tärkkiä työtä tehdä… eri päre oli pitänyt nokkansa eteen saada seinänrakoon savuamaan…
Isäntä viiletti kirveen penkin alle ja olaltaan tarvispuut pirtinlattialle romautti. Kopisteli sitten oven suussa lunta jaloistaan javarsiluudan tyngällä vielä loppuja hankasi.
"Eikö se iltanen ala joutua?… Eihän tuota luulisi yhtä puuroatarvittavan koko iltaa keittää…"
"Vasta panin tulelle … eikähän tuo myöhäinen vielä olekkaan", vastasiemäntä, Annamari, pirtin perältä, jossa villoja karttasi ja toisellajalallaan pikku Junnun kätkyttä soudatti.
"Nälkäpä tuolla tuli…"
Isäntä riisui kinttaansa, solmi yhteen ja heitti leipäorren nenään.
"Käyppäs, Matti, se reslan pohja tuolta navetan kupeelta … siitänäkyy sepipaju katkenneen, mikä tuon lie käynyt katkomassa, eikä näyolevan paljo kainalovitsoistakaan taikaa…"
Matti oli ruodilla Härmänmäessä ja täytyihän sen lähteä keskenvanteenpanonkin; vaan pisteli hänelle vihaksi vähäisen, että kun eiitse saata rekeään noutaa tuonvertaisen matkan päästä. Vastustelemattahän kuitenkin lähti … laski alas reslan, joka oli pystyssä navetanseinää vasten, ja veti sitä perässään pirttiin päin.
Tiesi hän kyllä, mitä varten se isäntä reslaa korjaili … jatuonottain Teeriojalla niittylatoa katsomassa kävi… Ymmärsihän senheti siitä, kun isäntä palattuaan sanoi, että "piisaapa noita siksi,että maa sulaa, eivätkä tunnu kaikki