Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Romaani
Kirj.
Suom. L. Onerva
Alkuperäinen teos: Les Deux ont soif.
Otava, Helsinki, 1918.
Taidemaalari Évariste Gamelin, Davidin oppilas, Pont-Neuf-piirin eliaikaisemmin Henrik IV:n piirin jäsen, oli aikaisin aamulla lähtenytBarnabiittikirkkoon, joka jo kolme vuotta, 21 p:stä toukokuuta v.1790 lähtien, oli ollut piirin yhteisenä kokouspaikkana. Tämä kirkkooli ahtaalla ja pimeällä paikalla lähellä Oikeuspalatsin aitausta.Ajan rappeuttamasta ja ihmiskäden runtelemasta julkipuolesta, jotakoristi kaksi klassillista pylväsriviä, nurinkäännetyt olkakivet ja_pot à feu'_t, oli kaikki uskonnolliset vertauskuvat lyöty rikki, jasisäänkäytävän päällä oli mustin kirjaimin tasavallan tunnuslause:"Vapaus, Tasa-arvoisuus, Veljeys tai Kuolema." Évariste Gamelin astuisisälle kirkkoon: nämä samat holvit, jotka ennen olivat kuulleetPyhän-Paavalin neuvoston pappien kapeahihaisissa kuorimekoissalaulavan pyhää messua, näkivät nyt punalakkisten isänmaanystäväinkokoontuvan suojaansa valitsemaan kunnallisia virkamiehiä janeuvottelemaan piirin asioista. Pyhimykset oli heitetty poisseinäkomeroistaan, ja niiden sijalle oli asetettu Brutuksen,Jean-Jacques'in ja Le Peltier'n rintakuvia. Tyhjäksi ryöstetyllealttarille oli pystytetty ihmisoikeuksien taulu.
Tässä kirkkoholvissa pidettiin yleisiä kokouksia kaksi kertaaviikossa kello viidestä iltapäivällä kello yhteentoista illalla.Saarnastuolia, joka oli koristettu kolmivärisellä kansallislipulla,käytettiin puhujalavana. Vastapäätä, "epistolan puolella",kohosi karkeatekoinen naisten ja lasten olinpaikaksi tarkoitettulava, sillä näitä viimeksimainittuja oli myöskin aina runsaastisaapuvilla kokouksissa. Tuona aamuna istui Place de Thionvillenpuuseppä, kansalainen Dupont vanhempi, eräs valvontavaliokunnankahdestatoista jäsenestä, punaisessa lakissa ja lyhytliepeisessäcarmagnole-takissa erään kirjoituspöydän ääressä, saarnastuolinjuurella. Pöydällä oli pullo ja laseja, mustetolppo ja paperivihko,joka sisälsi konventille aiotun anomuksen kahdenkymmenenkahdenarvottoman jäsenen erottamisesta.
Évariste Gamelin tarttui kynään ja kirjoitti nimensä alle.
— Tiesinhän minä, sanoi käsityöläisvirkamies, — että sinä tulisitantamaan nimesi, kansalainen Gamelin. Sinä olet puhdasverinen. Muttapiiri ei ole lämmennyt asialle; siltä puuttuu ryhtiä. Olen ehdottanutvalvontavaliokunnalle, ettei se antaisi kansalaistodistuksia muillekuin niille, jotka kirjoittavat anomuksen alle.
— Minä olen valmis, sanoi Gamelin, — kirjoittamaan alle vaikkaverelläni liittolaispetturien tuomion. He ovat tahtoneet Marat'nkuolemaa: kuolkoot siis!
— Välinpitämättömyys juuri vie meidät turmioon, vastasi Dupontvanhempi. — Meidän piiriimme kuuluu yhdeksänsataa äänioikeutettuajäsentä, ja heistä saapuu kokouksiin tuskin viittäkymmentä. Eilenmeitä oli vain kaksikymmentäkahdeksan.
— Siinä tapauksessa täytyy, huudahti Gamelin, — sakon uhallapakottaa kansalaiset tulemaan!
— Hm, mutisi puuseppä rypistäen silmäkulmiaan, — jos he saapuisivatkaikki, jäisivät isänmaanystävät vähemmistöön… Kansalainen Gamelin,etkö tahdo ottaa pientä lasia viiniä kaikkien oikeiden sanskulottienterveydeksi?…
Kirkon seinälle, "evankeliumin puolelle", oli suurin kirjaiminkirjoitettu seuraavat sanat: Siviilivaliokunta, Valvontavaliokunta,Hyväntekeväisyysvaliokunta...