E-text prepared by Tapio Riikonen
Kokoelma pienempiä kirjoituksia
Kirj.
WSOY, Porvoo, 1895.
Ateisti.
Usko ja järki.
Kosto ja rangaistus.
Kaste (Kirje B.P:lle)
Syöminen.
Isännät ja torpparit.
Enkelin matka.
Kallionkielekkeellä.
Ateisti.
Ne ihmiset, jotka sanovat itseänsä ateisteiksi, ovat tavallisestisemmoisia, jotka joskus ennen ovat uskoneet yhtä ja toista jumalasta,maailman luomisesta, elämästä kuoleman jälkeen, ja niin edespäin. Heovat sitten yhtäkkiä lakanneet uskomasta semmoiseen Jumalaan, johonennen uskoivat, ja kun he eivät aavista, että voisi olla kysymyskäänmuunlaisesta Jumalasta, niin he nyt sanovatkin, etteivät voi uskoaJumalan olemassaoloa, eli että he ovat ateistejä.
Nuori mies, pappilan poika, joka on saanut koko ikänsä ajan kuullaselityksiä Jumalasta ja hänen olennostaan, on muodostanut itselleenkäsityksen Luojasta, kaikkivaltiaasta, kaikkitietävästä, kaikkiallaläsnäolevasta persoonasta, joka yhä vielä johtaa jatkuvaa luomistyötävalvoen niinhyvin avaruuksien asioita kuin pienimmän hiekkajyväsenkohtaloa. — Tämä nuorimies päättää ruveta lääkäriksi ja hänenyliopistokurssinsa saattaa hänet tutustumaan luonnontieteisin,syventymään luonnonlakeihin ja syntymisen salaisuuksiin. Hän tuleelaboratoorioon ja heti viehättyy nähdessään mikroskoopin tarkatsilinterit, ruuvit ja hienoiksi hiotut linssit. Kunnioituksella hänliikuttelee noita laseja. Tieteelliset instrumentit kuparinkiiltävinepintoineen, totisine kulmineen ja suorine linjoineen herättävät hänessäoudon tyytyväisyyden ja ylpeyden, kun hän nyt saapi kaikkia noitakoneita vapaasti käyttää. Hän rypistää silmäkulmansa niinkuinprofessori. Hän saapi itseensä heti sen tunteen, joka on ominainentiedemiehelle: "ainoastaan se, joka näkee tämän mikroskoopin läpi, voisaada jotakin tietää, — älkööt siis tulko mitään puhumaan ne, jotkaeivät siihen ole katsoneet, — minun käsissäni on se ahdas portti, jokaviepi tietoon ja valoon!" Ja ajan ollen hän melkein unohtaa, että nuokoneet ovat vaan välikappaleita, joilla voi nähdä sitä mitä paljaallasilmällä ei näe. Hänelle on päinvastoin melkein yhdentekevää, mitä hänrupee tutkimaan kaikesta siitä, mitä mikroskoopeilla voi nähdä, — sitäon niin äärettömän paljon ja kaikki tarjoo yhtä paljon tutkimisenainetta. Pääasia on vaan, että hänellä on mikroskooppi. Se on hänenylpeytensä. Hänestä tuntuu niinkuin hän kantaisi vyöllään avaimiatiedon ja valon ainoaan valtakuntaan.
Isä ja äiti siellä pappilan ruokasalissa — ei ne tämmöisistätietäneet. He vaan opettivat, että Jumala on pienimmän hyönteisenkinhoitaja, ja että kaikki tieto saadaan kirkonpenkiltä, uskon kauttaylösnousneeseen lunastajaamme.
Täällä taas on kaikki toista. Täällä on aika päästä kapaloista. Kaikkitoverit ovat jo kauan sitten päässeet. He voivat vapaasti hymähtää, kunjoku teoloogi puhuu uskosta ja panettelee järkeä. Järki on kaikkikaikessa. Ei mikään ole liian pyhä järjelle. Kaikki leikellään auki,aineet hajoitetaan alkuosiinsa, pieninkin solu pannaan suurennuslasinalle, ja hän huomaa, että ainoastaan veitsen tylsyys ja suurennuslasinepätarkkuus estävät häntä näkemästä salaisuutta loppuun asti. Ja häntietää, että veitsi voidaan teroittaa ja lasi hioa hienommasti ja uusiakeemillisiä lakeja löytää. Kaikki riippuu ihmisen tutkimisesta jajärjen työstä.
Tähtikiikari suunnataan taivasta kohden. Siellähän on ennen sanottuJumalan asuvan. Vanhat lapsenhoitajat kertoivat