E-text prepared by Jari Koivisto
Lasten hyödyksi
HelsingissäG. W. Edlund, kustantaja.1882.
I. Koti
II. Matkavaunut
III. Ilmalaiva.
IV. Purjelaiva.
V. Erämaan laiva.
VI. Höyryvaunu.
VII. Aarniometsä.
VIII. Farmi.
IX. Sokerimaa.
X. Teen saanti.
XI. Sukelluskello.
XII. Wuorikaivanto.
Koti.
Rakkaat lapseni. Minä olen Risto setä. Kuka teistä tuntee minut? Teehkä ette luule kenenkään teistä nähneenkään minua. Minä kun kuleskelenympäri sinne tänne, oleskelen milloin missäkin, en koskaan jäämihinkään asumaan, sen vuoksi ehkä arvelette, ett'ette minua tunnekaan.Mutta juuri sentähden että niin paljon matkoilla olen, tunnen minämonta teistä. Niinpä minä, viimeksi matkatessani ——n kylän kautta,näin sinut, pikku Bertha; sinä leikitessäsi siinä pienten ystäviesikanssa et minua huomannutkaan. Ja sinut, poikaseni, minä näin, kunkävin ——ssa; sinulla oli sillä kertaa vähä pahoja juonia ja minäkovin säikähdyin, sillä pahanelkisistä lapsista en ensinkään pidä.Toivon sinun toiste olevasi paremman, sillä muuten en tahdo setäsiolla, ja kuitenkin niin mielelläni kuulen sinun sanovan minua Ristosetäksi. Jos matkoillani näen jotakin, josta luulisin olevan iloapienille ystävilleni, minäpä heti ajattelen: oi olisivatpa he nytkaikki tässä ympärilläni. Welhomiehiä en ole enkä siis voi loihtiateitä kaikkia luokseni, sillä Risto setä vaan olenkin; muttakirjoittamaan olen Jumalan kiitos oppinut ja senpä vuoksi saatan teillekertoa matkoistani. Kirjeet tavallisesti pannaan kuverttiin elikuorteesen, siihen sitte päällekirjoitus ja lähetetään postiin. Muttaniin kirje tulee vaan yhdelle hengelle, sille vaan, kenen nimi onpäällekirjoitettuna. Minä taas tahdon kirjoittaa hyvin monellelapselle yht'aikaa. Mitenkä siinä pitää tehdä? No näin: lähetän kirjeetkirjanpainajalle, hän ne, niinkuin sitä sanotaan, latoo (kirjapainossapitää teidän välttämättömästi kerta käymänne) ja sillä tapaa saan montasataa ihan yhtäläistä kirjettä, joita kuin monta lasta hyvänsä saattaalukea.
Mutta ennenkuin rupean juttelemaan matkoistani, niin ensin puhun, ken
Risto setä on.
Minä olen melkein yhtä vanha kuin isänne tahi se setänne, jostaparhaasti pidätte; mutta en aina niin vanha ole ollut, vaan yhtä pienija nuori kuin tekin. Isäni oli maanviljelijä, s.o. hänellä oli omamaatila ynnä muutamia huonerakennuksia, ja niiden joukossa kaksimyllyä, toinen vesi-, toinen tuulimylly. Mylläri hän ei kuitenkaanollut, vaan kumpaistakin myllyä hoiti oma myllärinsä; itse hän toimittimaansa viljelystä ja askaroitsi aamusta varhain iltaan myöhään. Measuimme vesimyllyllä; emme toki siinä huoneessa, missä jauhojajauhettiin ja missä jyryltä ja kolkkinalta ei omaa puhettaankaankuullut, vaan vähäisessä huoneuksessa ihan myllyn vieressä. Siinähuoneessa oli, kuten ainakin, neljä puolta; yksi puoli antoivesimyllylle päin, toinen karjapihaa kohden, kolmas vähään tarhaseenpäin, jossa meidän kaikki kanat kävelivät, ja neljäs oli puutarhaanpäin, joka oli hyvin suuri ja jonka läpitse juoksi joki, sama joki,joka vesimyllyä käytti. Ajatelkaapas vaan, kuinka kauniilla paikkaameidän pytinki oli! Kolmella puolen oli ikkunoita, puutarhaan,kanatarhaan ja karjapihaan päin, ja tämän takana kohosi mäen kumpu,jossa tuulimylly seisoi. Ettepä usko, ystäväiseni, kuinka paljohuvitusta minulle oli myllyistä. Joka päivä tuli kansaa läheisistäkylistä ja toi jyviä; mikä tuli soutaen pitkin jokea pienellä ruuhella