Produced by Anna Siren and Tapio Riikonen
Kirj.
Aino Kallas
Helsingissä,Kustannusosakeyhtiö Otava,1913.
Bernhard Riives.
Vanhan Orgin kuolema.
Saarenmaalainen intermezzo.
Uskontunnustus.
Meillä on kuollut mukana.
Kultalaiva.
Ylitse muurin.
Vaeltava kynttilä.
Ihminen.
Näky.
Tuiskuhiekka.
Lähtevien laivojen kaupunki.
Saarenmaan kiitos.
Pimeys.
Vieras.
Yksi kaikkien edestä.
Lasnamäen valkea laiva.
Eräs Itämerenmaakuntain rankaisuretkikuntaan kuulunut nuori upseerikertoi:
"Olimme kuudenkymmenen matruusin kanssa saapuneet muutamaan Vironmaanrantapitäjään. Pitäjä, josta tulimme, oli ollut kapinan kaikkeinpahimpia pesäpaikkoja, melkein kaikki aatelismoisiot olivat tuhkana;olimme sentähden mekin puolestamme käyttäneet kaikkea mahdollistaankaruutta. Olimme suoraan sanoen väsyneet näkemään verta, niinmatruusit kuin ylipäällikkömmekin, minusta puhumattakaan. Siihen eikoskaan aivan totu, ajan pitkään se alkaa etoa sydäntä, paitsi siinätapauksessa, että siitä juopuu.
"Tekemättä mitään sopimusta tai edes keskenämme siitä puhumatta,olimme tällä kertaa päättäneet antaa armon käydä oikeuden edellä. Sitäsuuremmalla syyllä, kun koko pitäjässä ei oltu poltettu kuin yksiainoa moisio, ja sekin todistettavasti kiertävän, muualta tulleenkapinallisen joukon toimesta. Pienempiä lainvastaisuuksia oli tietystitehty kosolta, oli suljettu krouvi, vaadittu lakon uhalla muonamiehilleuusia palkkaehtoja, jotka sopimukset moision omistaja hengenhädissäänoli allekirjoittanut, oli pidetty kapinallisia kokouksia ja puheitaj.n.e. Vangitsimme ja kuulustelimme kymmenkunnan miestä, pääsyyllisetsensijaan, kiihoittajat ja kokousten toimeenpanijat olivat kaikkiteillä tietymättömillä. Ainoastaan sen talokkaan, joka oli johtanutmuonamiesten lähetystöä, saimme kiinni. Hän oli varoituksistavälittämättä pysynyt kodissaan, josta matruusit hänet toivatsotasoikeuden eteen. Hänen nimensä oli Bernhard Riives.
"Neuvottelimme rangaistavien suhteen parin aatelisen ja pitäjänkirkkoherran kanssa, ja kaikki kehoittivat lievään rangaistukseen,johon itsekin olimme taipuvaiset. Ainoastaan parooni, jonka luonamuonamiesten lähetystö oli käynyt, vaati Bernhard Riiveksellekuolemanrangaistusta, varoittavaksi esimerkiksi koko pitäjälle.Hänellä tuntui olevan vanhaa kaunaa tätä miestä kohtaan, joka, kutenperästäpäin kuulin, oli uskaltanut laillisen oikeuden tietä mittauttaatalonsa entisen oikean rajan, joka tuli kulkemaan yli parooninapilaniityn. Vähän aikaa sinne tänne keskusteltuamme hän kuitenkinsuostui vaihtamaan rangaistuksen kahdeksisadaksi lyönniksi, jotakorkeampaa rangaistusta emme tässä pitäjässä ottaneetkaan käytäntöön.
"Annoimme siis tuoda sisään talollisen Bernhard Riiveksen. Hän olisuurikasvuinen talonpoika, hänen kasvonsa olivat tyynet, täysiparranreunustamat ja kulmikkaat. Harmaansinisten silmien älykäs ja herännytkatse oli yhtaikaa sekä itsetietoinen että masentunut. Pelko olikaukana hänen olemuksestaan, mutta hän ei näyttänyt odottavanmitään hyvääkään. Hän ei ollut millään lailla röyhkeä, vielävähemmän mateleva, hän oli päinvastoin ikäänkuin jo sivuuttanut nämäominaisuudet, jotka pitkäaikainen orjuus luo. Koko hänen o