Produced by Tapio Riikonen
Suomen kansan sadut I kokoelma
Kertonut
Porvoossa,Werner Söderström Osakeyhtiö,1909.
Ihmeellinen lintu.
Kana.
Punaisen meren keskeen upotettu linna.
Elävä kannel.
Tuonelassa käynyt poika.
Kädetön tyttö.
Jumalan antama kirja.
Kaukomaan prinsessan kuva.
Pyy vaimona.
Poika ja joutsen.
Vaskilekkeri.
Kun vaimo on viisas, niin onkin hän oikein viisas.
Kolme veljestä.
Ihmeellinen lintu.
Olipa kerran ukko ja akka, vanhat kumpikin, niin vanhat, että elämäenää vain pienellä langalla heissä pysyi. Ei heillä ollut lapsia, muttaeivät he sitä surreet, vaan olivat tyytyväisiä oloonsa. Ukko metsästälintuja pyysi, akka järvestä kaloja. Mitä riistasta ei itse syöty, sekaupalle vietiin ja tavaraksi vaihdettiin.
Kerran sattui ukko metsästä satiinistaan saamaan linnun, pikkuruisenlinnun, tuskin varpusen kokoisen. Hän toi sen elävänä kotiaan ja siinähe nyt yhdessä sitä katselivat.
— Mikähän västäräkki tämäkin on? sanoi ukko. En ole ennen tällaistalintua tavannut. Kaunis se on ja ihmeellisen näköinen. Mutta pieni seon, niin että ei siinä juuri syömisen varaa ole.
Siinä lintu sitten tepasteli heidän edessään pöydällä. Akka sitäkatseli ja tarkasteli.
— Sillä on tuolla siipien alla niinkuin kirjoituksen tapaista, sanoihän. Se lieneekin lumottu lintu, joka on meidän satiiniimme sattunut.
He ottivat linnun käsiinsä ja tavailivat sen siipien alla olevaakirjoitusta. Kauan kesti ennenkuin he selville pääsivät. Vihdoin akkasai tolkun siitä.
— Sen toisen siiven alla on näin; Joka syö tämän linnun, se tuleekultaa sylkemään. Ja toisen siiven alla on: Joka syö tämän linnun, setulee kuninkaaksi.
— Me voisimme siis tulla rikkaiksi ja me voisimme tulla kuninkaiksi,sanoi ukko.
Kauan he sanaakaan sanomatta katsoivat toisiinsa, niin kummalliselta seajatus tuntui heistä kummastakin.
— Mitä siitä rikkaudesta! sanoi vihdoin akka. Suruja se vain tuottaa!
— Mitä siitä vallasta! sanoi ukko, Monet mieliharmit se tuottaa!
Myydään pois koko lintu, niin on siitäkin kiusauksesta päästy.
— Suolakin on talosta loppunut, sanoi akka. Annetaan lintukauppiaalle, niin antaa hän meille linnusta säkillisen suoloja.
Niin he päättivät ja veivät linnun kauppiaalle, Kauppias maksoi heilleoudosta, kauniista linnusta sen, minkä he pyysivät, ja mielihyvilläänkääntyivät vanhukset kulkemaan kotiaan kohden, Mutta kun kauppias lukisen kirjoituksen, joka oli linnun siipien alla, niin juoksi hän ukon jaakan jälestä ja sanoi:
— Ettekö tiedä, minkä linnun minulle möitte?
— Kyllä me tiedämme, vastasi ukko. Kun sinä aina olet meille hyväollut, niin siksi me sen sinulle toimmekin. Me olemme jo molemmatvanhoja, emmekä välitä rikkaudesta emmekä vallasta, eikä meillä olelapsia, joille kaiken sen hyvän perinnöksi jättäisimme. Mutta sinullaon kaksi poikaa. Syötä lintu heille, niin heidän hyvin käy elämässä.
Kun kauppias tämän puheen kuuli, niin sanoi hän:
— Kun minulle näin paljon hyvää olette tehneet, niin en minä koskaanteitä unohtava ole, vaan kaiken sen minulta saatte, minkä tarvitsette.
Ja sanansa kauppias pitikin, Hän antoi heille