Produced by Jari Koivisto and Tapio Riikonen
Kirjoitelmia
Kirj.
Otava, Helsinki, 1902.
K. Malmström'in kirjapaino.
Ajattelusta.
Katsomuksen ihanuudesta.
Ihmisestä.
Taiteesta ja siveydestä.
Totuudesta.
Puhe ilosta.
Hautajaispuhe.
Uskon että ainoastaan totisesti ihmisellinen voi totisesti vaikuttaaihmiseen. En ainakaan minä tiedä mistään muusta puhtaasti ihastuneenikuin siitä, joka voimakkaasti on koskenut minua ihmisenä, ja ikäänkuinlevittänyt tuntevaa ihmistäni. Olen lukenut Shakespearea väkevälläriemulla, tunnustan sentään että tämän riemuni pääasiallisin sisältö onollut ilo niistä persoonallisista tunneväreistä, jotka saa tuntea hänensanojensa edessä. Häntä lukiessa kasvaa ikäänkuin uudeksi syvemmäksiihmiseksi, johon elämä tuntuu väkevämpinä selväväreisempinäliikutuksina. Nautinto onnistuneesta taideluomasta ei ole pääasia, vaannautinto runoilijan luomiseen puhkeavasta tunteesta, johon itse sulaa,herättää mielen ihanimmaksi, on tiheämpi, syvempi, sisältöisempiihminen Shakespearea lukiessaan, ja siitä olostaan on riemussa; nauttiisiitä, että itse herää runoilijan tuntemuksessa väriseväksi ihmiseksi.Samoin sulaa Goethen runoelmiin, niissäkin herää syvätuntoisen ihmisentuntemusmaailmaan ja elää sen tuntemukset itsessään, hänenkinrunoutensa tykähtää selkeänä elettynä elämäntuntemustapana lukijaan javuodattaa hänen omaväreisekseen ihmiseksi, Goethekin värisyttää ihmistäsyvemmäksi. Myöskin muussa taiteessa nauttii ihanimmin siinäpaljastuvasta ihmisen tuntemistavasta. Tizianin teosten väkevinnautintoväre lähtee niiden kokonaishengestä, siitä taiteilijantemperamentti-ilmakehästä, josta koko teos on vuodatus, ja jokajokaisessa vetäisyssä siinä ikäänkuin hengittää itsensä ilmi,taiteilijan tuntemistapa nousee kuin huumaava exoottinen tuoksu kokoteoksesta ja tekee sen ihmisellisesti eläväksi katsojalle. Samoinnauttii Böcklin'in teoksissa luovasta ja tuntevasta ihmisestä, tunteejoka piirroksessa läsnä taiteilijan koko tuntemuksessaan, ja värähtyyhänen tuntemiseensa, hänenkin taiteessaan on ihanin ja täysin nautintotuntevan ihmisen tuntemisessa. — Niinkuin taide, niin on filosofiakinminusta ihmisen tuntemista ja ihmisestä nauttimista. En tiedä, mitkäsanat riittäisivät kuvaamaan sitä sisällistä nautinnonkyllyyttä, jotaolen Platoa lukiessa tuntenut. En silloin sentään riemastunut hänenmaailmankatsomuksensa rakenteesta — jätin kesken hänen Timaioksensalukemisen —; enkä tuntenut muuta kuin kylmän ihmetyksen sekaistarespektiä hänen ajatus-systeeminsä kokonaisuuden edessä, riemuni lähdeoli se sisällisen katsomuksen tarkkuus, jolla hän määrittelee ihmisenajatusliikutuksia, ja jotka määrittelyt tarkoissa ja varmastivedetyissä piirroksissaan antavat nähdä äärettömimmästi viljeltyynihmismieleen. Toisissakin ajattelijoissa olen syttynyt iloon ainoastaansiinä määrässä, missä heissä on minulle paljastunut ihminen. Pascal,Spinoza, Schopenhauer ja Emerson ovat joskus koskeneet rintaanisemmoisella nautintorikkaudella, että sitä tuntien riemu melkein onpolttanut mieltä, mutta se on tapahtunut ainoastaan silloin, kun heidänsanansa ovat ikäänkuin puhjenneet heidän olemistuntemuksensa keskeltä,ja valaneet sen elävänä väristyksenä minuun.
Ainoastaan semmoinen sana tai semmoinen luoma, joka on ikäänkuinsanojansa tai luojansa omasta olemuksesta kiskaistu, ainoastaan se voitoisellekin olla hänen oman sisällisen olemuksensa valaistukseksi.Henkisen