Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Rakkauskertomus
Kirj.
Helsingissä,Kustannusosakeyhtiö Kirja,1923.
1.
Jumaluusopin ylioppilas Juho Kostia oli koko päivän etsinyt asuntoa.Hänen toverinsa, luonnontieteitä lueskeleva Helge Hollander oli joruvennut kyllästymään. Mutta Juho oli itsepintaisesti väittänytasunnon vielä löytyvän. He istuivat Esplanaadin penkille kaasulyhdynalle tarkastelemaan "Hufvudstadsbladetin" takasivua; se oli jomoneen kertaan läpikäyty, mutta pari paikkaa lehden alareunassa olivielä tarkastamatta. Ne oli jätetty hätävaraksi, sillä kaupunginosaei miellyttänyt. He olisivat halunneet Kaivopuistoon taikkaKatajanokalle, mutta sieltä oli turha hakea; kaikki asunnot oli vietyeivätkä jäljellejääneet olleet miellyttäneet Juhoa. Hän oli saanutratkaisuvallan, sillä Helge Hollander luotti hänen makuunsa. JuhoKostia oli nyt kerta kaikkiaan sellainen omituinen olio, jolla oli vainyksi mittapuu: — asunnon piti olla vilkasliikkeisellä paikalla, muttasellainen, jossa "unohti kaupungin", kuten hän sanoi. Ja sellaista olivaikea löytää.
Toverukset lähtivät sanomalehden mainitsemalle kadulle. Hollanderillaei ollut enää toivon hiventäkään; hän seurasi väsyneenä kumppaniaan.Juho oli hänen mielestään liian tarkka, liian omintakeinen. Hän olisijo aikoja sitten valinnut.
Mutta hän oli jättänyt sen asian kerta kaikkiaan Juhon huoleksi eikäsitä sen enempää ajatellut.
Kostia pysähtyi likaisen paraadikäytävän eteen. Hän koetti eroittaanumeroa oven yläpuolelta ja saikin sen hetken aikaa tirkisteltyäänselville.
— Tässä se on.
He lähtivät kiipeämään, mutta yhdelläkään ovella ei ollutsanomalehdessä mainittua nimeä. Kostia kynsi korvallistaan. Hän soittieräälle neljännen kerroksen ovelle.
— Vahtimestari Fagerholm? kysäisi hän avaamaan tulleeltapalvelustytöltä.
— Asuu pihan puolella. Ovi paukahti kiinni. Toverukset laskeutuivatalas ja tulivat pihalle.
Se oli täynnä pakkilaatikoita ja kaikenlaista törkyä. Ryssännäköinenmies kiskoi lyhdyn valossa auki kookasta omenalaatikkoa.
— Vahtimestari Fagerholm? kysyi Kostia.
— Tredje våningen, vastasi mies osoittaen kolmannen kerroksenikkunoita.
Käytävä oli likainen ja pimeä. Siellä tuoksuivat kaikki keittiön hajut.
Juho Kostian sydäntä ahdisti. Hän muisti kotitalonsa Pyhätunturin alla.
Tällainen tuoksu oli hänestä perin vastenmielinen.
Vaivaloisen kompuroimisen jälkeen he saapuivat perille. Hollanderraapaisi tulta. Siinä asui vahtimestari Fagerholm.
Kostia soitti. Hetken kuluttua aukeni ovi ja lyhyt, vilkkaan näköinenrouvashenkilö seisoi kynnyksellä.
— Täällä pitäisi olla huone vuokrattavana?
— Juu. Härrat on hyve ja astu sisse.
— Ruotsalaisia, mutisi Hollander, mutta seurasi toveriaan, sillä hänoli huomannut vastapäätä olevassa ovessa viehättävät tytön kasvot.
Rouva aukaisi vuokrattavana olevan huoneen oven ja sytytti lampun.Huone oli pienenpuoleinen, rauhallinen, vaaleine seinäpapereineen,huonekalut kuluneenpuoleiset, mutta kodikkaat, piirongillayksinkertainen vanhanaikainen peili. Se miellytti Kostiaa, samoinkuinsekin, ettei huoneessa ollut sähkövaloja.
Hän tiedusteli vuokraa.
— Kuskymmen… sexti' mark