E-text prepared by Tapio Riikonen
Kirj.
Helsingissä,Kustannusosakeyhtiö Otava,1914.
Kiljusen herrasväen Helsingin-matka
Kiljusen herrasväen kalastusmatka
Saunamatka
Mökön ja Lurun syntymäpäivä
Aarteen kaivaminen
Kun Kiljuset olivat hirviä pyytämässä
Kiljusen herrasväen toinen Helsingin-matka
Kiljusen herrasväen markkinamatka
Kiljusen herrasväen Helsingin-matka
Kiljusen herrasväki asui maalla, heillä oli siellä oma maatilansa.Heitä oli neljä: isä Kiljunen, lyhyt ja hyvin lihava mies, kaljupäinenja pulleasilmäinen, äiti Kiljunen, laiha kuin tikku, pitkänenäinen jatihrusilmäinen, ja sitten pojat Mökö ja Luru, jotka olivat aivan yhtävanhat.
Mökö oli aivan isänsä näköinen, ja arvaahan sen, ettei hän silloinjuuri kaunis ollut. Kaljua päätä ei hänellä tosin ollut, mutta muutenhän oli aivan isänsä kuva. Luru taas oli äitinsä näköinen, ja arvaahansen, ettei hänkään juuri kaunis ollut. Mökön nimi oli oikeastaan Mikaelja Lurun nimi Lennart. Mutta sitä ei enää kukaan muistanut, vaan kaikkisanoivat heitä Mököksi ja Luruksi.
Eikä heidän sukunimensäkään ollut oikeastaan Kiljunen, vaan Kiljander.He olivat saaneet Kiljusen nimen siksi, että aina pitivät niin suurtaääntä. He eivät osanneet ollenkaan puhua hiljaa, vaan huusivat. Ja hehuusivat, tapahtui mitä tahansa, hyvää tai pahaa. Siksi he olivatsaaneet nimen Kiljunen, ja he olivat lopulta itsekin jo siihen niintottuneet, että nimittivät itseään Kiljusiksi.
He olivat päättäneet tehdä huvimatkan Helsinkiin. Isä ja äiti olivatsiellä kyllä usein käyneet, mutta pojat eivät koskaan. Ja kun Mökö jaLuru jo olivat yhdeksänvuotiaita ja heidät oli lähetettävä kouluunsyksyllä, niin isä ja äiti päättivät ensin näyttää heille kaupunkia,jotta he eivät syksyllä eksyisi siellä.
Oli kesäkuun 30. päivä, ja aamusta alkaen oli valmistauduttu matkaan.
Olipa siinä hälinää ja huutoa, ennenkuin kaikki tavarat olivatkunnossa! Suureen matkakirstuun ahdettiin isän, äidin ja poikienvaatteita.
Pojat olivat tahtoneet, että heidän koiransakin pääsisi Helsinkiäkatsomaan. Tämä koira oli pieni ja paksu villakoira, ja sen nimi oliPulla.
Nyt oli Pulla ensin saatava kiinni, että sille pantaisiin kaulaanketjut, joista sitä kuljetettaisiin. Mutta kun Mökö tuli ketjutkäsissään sen lähelle, niin läksi Pulla karkuun. Se juoksi pitkinpihamaata, ja Mökö ja Luru sen jäljestä. Ja koira haukkui ja pojathuusivat ja isä ja äiti toruivat. Oli siinä ääntä. Ja ihmiset kaukanakylällä sanoivat: Mitä se Kiljusen herrasväki taas kiljuu?
Vihdoin saatiin Pulla kiinni. Se oli juossut lehtimajaan eikä päässytsieltä enää karkaamaan.
Sillä aikaa kun isä ja äiti antoivat palvelijoille määräyksiä talonhoidosta heidän poissa ollessaan, olivat Mökö ja Luru kuurupiilosilla.Ensin meni Mökö piiloon. Hän kiipesi kaapin päälle, josta alastullessaan pudotti kaksi suurta hatturasiaa. Sitten meni Luru piiloon,ja kun hän oli laiha, meni hän matkakirstuun ja pudotti sen kannenkiinni. Ja kansi meni lukkoon!!
Kesken leikkiä ajoivat rengit hevoset kuistin eteen. Toisilla kärryilläpiti vietämän matkakirstu, toisella Kiljusen herrasväki asemalle. Renkinosti kirstun rattaille ja läksi ajamaan. Lurusta oli hauskaa ollakirstussa eikä hän hiiskunut mitään, ajatteli vain: Nyt ei Mökö minualöydäkään!
Eihän Mökö häntä löytänytkään. Ja kun