Produced by Tapio Riikonen

SEKASOINTUJA

Runoja

Kirj.

L. ONERVA

HelsiNgissä,Lilius & Hertzberg Osakeyhtiö,1904.

SISÄLLYS.

SEKASOINTUJA.

 Syystunnelma.
 Sotalaulu.
 Ennen — nyt —.
 Te naiset — —.
 Pohjatuulen tuvilla.
 Tropiikin alla.
 En tahdo — —.
 Olis' kylläkin syytä — —.
 Keinutan kaikua.
 Merimaisema.
 Resitatiivi I.
 Laulajan ladulta.
 Eräs pikakuva.
 Tule kanssani — —.
 Rukous.
 Resitatiivi II.
 Vanha taru.
 Iltatunnelma.
 Elämälle.

LAULUJA YÖSSÄ.

 Minä viillätän yöllistä ulappaa — —.
 Niin hyvin ma ymmärrän kaikki ne — —.
 Minä kaihtien kujia kuljeksin — —.
 Jospa voisi nukkua — —.
 Nyt en minä enää itkekkään — —.
 Ikuinen henki, ikuinen aine — —.
 Niin kaukaa hiljaseen yöhön — —.
 Sua katsoa mielisin kauvan silmiin — —.
 Kun tunnettani hyvailet — —.
 Muu päässäni huimaa hurjasti — —.
 Minä mielisin hiljaa hellästi — —.
 Nyt kun ne kaikki ohitse on — —.
 Minä tunsin kuinka se syttyi taas — —.
 Taas soivat ne suuret surut — —.
 Oi terve lempeä tuonetar — —.
 Tarjosi taivas minulle rauhan — —.
 Minä tunnen kuinka se pulppuaa — —.
 Minä kiivin syrjiä syvänteen — —.
 Hiihdän yöhön aavikolle — —.
 Yllätä ikuinen yö — —.
 Suo anteheks' hullu hurjuutein — —.

AFORISMEJA.

 Asehet alas — —.
 Ei aina se ole musta — —.
 Mihin vertaisin ma maisen maineen — —.
 Mun tuntuu sille — —.
 Kun kuoleman enkeli luokseni hiipii — —.
 Valo kaunehin on, kun tummin on varjo — —.
 Miks' tehtiin niin — —.
 Näin sanotaan — —.
 On maailma kuin meluava markkina — —.
 Jäästä on silmän seinä — —.
 Ma muille luovuttaisin elon pitkän — —.

SEKASOINTUJA.

SYYSTUNNELMA

Keltaset lehdet putoo — — — Kylmät pisaret ruutuhun rapsaa; hämähäkki seinähän seittiä kutoo, vanhassa puussa nakuttaa ja napsaa hävityksen mato. — Öiseen tuuleen huuhkaja huhuu: kaikesta kato!! — — —

SOTALAULU

Raskas on maatua kahlehen painoon, kaunis on kaatua tuliterän vainoon. Keihäät kostoon, tapparat tanaan, vapaus nostoon, miehet Manaan! Ennättääpi yö yli meidän; lapset jääpi, aamu on heidän!

ENNEN — NYT —

Soi sielussa ennen ne kielet herkät ja hienot, ne soinnut selvät ja vienot. —

Ne johtivat eloni vuolevan juoksun, ne loivat sen riennolle valoisan tuoksun, ne kuiskivat kulkuni kaukaista määrää, ne väistivät vaanien välkettä väärää ja kiersivät punaisena päilyvää kukkaa ja juomasta kielsivät hunajansa hukkaa. — — Ma sieluni sointuja vaieten kuulin ja Jumalan ääneksi tuntoni luulin. —

Vaan vuodet vieri ja vaipui; — omatuntoni tuomiot haipui ja lakkasi lapsuuden laulut. —

...