Produced by Timo Ervasti and Tapio Riikonen
Historiallinen romaani kansainvaelluksen ajoilta
(V. 476 j.Kr.)
Kirj.
Saksasta suomennettu
Porvoossa,Werner Söderström Osakeyhtiö,1912.
Monta vuotta sitten työskentelin Salzburgissa ja tein tutkimuksia senarkistossa, kirjastossa ja roomalaisten muinaismuistojen museossa.
Tutkimusteni aineena oli varsinkin viides vuosisata, aika, jolloingermanit tunkeusivat näihin seutuihin laskien valtansa alle roomalaisetvarustukset, joista milloin tehtiin vastarintaa, milloin oltiintekemättä. Lukuisia roomalaisia siirtokuntia jäi kuitenkin maahan;useat talonpojat, kauppamiehet ja käsityöläiset eivät tahtoneet jättääkotejansa autioiksi eivätkä luopua edullisista toimistaan; elämä oliheille mieluista rakkaaksi käyneellä vanhalla maatilkulla — olkoonpavaikka barbarienkin [siksi roomalaiset nimittivät Rooman rajojenulkopuolella asuvia kansoja] hallinnon alla. Nämä eivät tehneetkäänheille vääryyttä, kun vain oli ehditty ohi valloituksen myrskyjen jataistelujen ja kun maanjako oli suoritettu.
Kun olin päättänyt päiväni työn, kuljeskelin kauniiksi tunnetussaSalzachlaaksossa. Lämpimän kesäkuun illat olivat suotuisia pitkiin,aina yöhön saakka kestäviin retkeilyihin.
Ajatukseni ja mielikuvitukseni olivat täynnä kirjavia kuvia noidenviimeisten alppimaassa asuneitten roomalaisten elämästä ja vaiheista.
Juuri Salzburgissa ja sen ympäristössä antoivat lukuisat kiveen hakatutkirjoitukset, vanhain aseitten ja rahojen löydöt sekä kaikenlaisetmuistomerkit Rooman ajoilta mielikuvitukselle mitä rikkainta aihetta.Tämä kaupunki oli näet linnansa, korkeuteen kohoavan "kapitolin"kautta, joka vuoren ylhäisimmältä huipulta hallitsi virran laaksoa,saanut tuon komean nimen "Claudium Juvavum" ja oli vuosisatojaei ainoastaan Rooman herruuden päätukia, vaan myös roomalaisenkukoistavan, loistavan sivistyksen etevimpiä kannattajia: vanhoissakirjoituksissa mainitaan kaupungin tuomareina, hallitsijoina,asukkaina ja kaunistajina asianajajia, decurioita, yleisten huvien jatoripaikkojen aedilejä, teollisuuden ja taiteen harjoittajia.
Se, mikä pitkin päivää oli ollut ajatusteni ja tutkimusteniesineenä, loi, kun illan kuutamossa kaupungin portille astuskelin,kaikenlaatuisia kuvia mieleeni. Virran ja kadut, vuoret ja laaksotnäin silloin täynnä roomalaisia, ja ne olivat kuin tauluja heidänelämästään; mutta kaukaa, luoteesta päin, uhkasivat lähentelevätgermanit yhtä estämättöminä kuin Baierin lakeudelta aika ajoin kohoavatpilvet.
Useimmiten ja mieluisimmin astuskelin virran rantaa taikka senviereistä muinaista Roomalaistietä, joka johti Chimjärveen päin jakulkien Seebruckissa (Bedaium'issa) mainitun järven laskujoen, Alzin,sekä Pfünz'issä (Pons Oeni'ssa) Innin (Oenon) yli, vei Vindeliciaanja tämän maakunnan komeaan pääkaupunkiin Augsburgiin (AugustaVindelicorum'iin).
Tämän korkean tien molemmin puolisista alangoista, joissa nykyäänsuurimmaksi osaksi kasvoi metsää ja pensaikkoa ja joiden välissärehoittava muratti viheriöitsi, oli löydetty suuri määrä rahoja,ruukunsirpaleita, uurnia, hautakiviä ja huonekaluja. Nähtävästioli siellä täällä sijainnut siirtolaisrakennuksia, mutta myösrikkaampienkin kansalaisten uhkeita huviloita; niitä oli useinrakennettu kauas linnoitetun kaupungin vallien ulkopuolelle ja olivatne koristuksina seudun laajassa laaksossa.
Kuljeskelin usein tuota vanhaa Roomalaistietä, katsellenmail