E-text prepared by Tapio Riikonen
Salapoliisikertomus
Kirj.
STEIN RIVERTON [Sven Elvestad]
Suomennos
Porissa,Otto Andersin,1921.
Keskeytynyt virkaloma.
Mannermaanjunalla.
Salaperäinen tuntematon.
Krag saa nerokkaan aatteen
Sanomalehti.
Pelirasia.
Paras valepuku.
Rautatiejunassa.
Varkaus.
Salapoliisipäällikkö oli aivan ällistyksissä.
"Tämä on kuitenkin pahinta mitä on tapahtunut poliisiaikanani", sanoihän, "täällä katoaa kallisarvoinen jalokivilaukku toinen toisensajälkeen, ilman että olisi mahdollista löytää jälkeäkään varkaasta."
Poliisipäällikkö puhui suurelle, matkapukuiselle herralle, joka seisoihänen edessänsä.
"Olin tuskin lukenut näistä tapauksista sanomalehdistä", sanoimatkapukuinen, joka ei ollut kukaan muu kuin salapoliisi Asbjörn Krag,"ennenkuin keskeytin virkalomani. Siitä näyttää tulevan todellahuomiota herättävä asia."
"Se on varma tosi", vastasi poliisipäällikkö, lukiessaan kiireellisestierään paperin, joka oli hänellä kädessä. "Kas tässä on minulla luettelovarkauksista. Tuskin tuntiakaan sitten ilmoitettiin yhdennestätoistajalokivivarkaudesta."
"Yhdestoista!" huudahti Asbjörn Krag ihmeissään.
"Niin, ja kohta kai on meillä tusina täysi. Olen tullut todellahermostuneeksi kaikesta tästä. Olipa mainiota, että keskeytittevirkalomanne auttaaksenne meitä, paras Krag."
"Mitä minä välitän virkalomastani", vastasi Salapoliisi, "kun asia,kuten tämä, vaatii apuani. Minua oikein ilahuttaa saadessani tämänasian käsiini. Kuka sitä on hoitanut tähän saakka?"
"Kaikki", vastasi poliisipäällikkö, "kaikki osaston käytettävät voimat,mutta erityisesti Harald Brede, joka juoksee ympärinsä ja hiostuuponnistuksista aina koleina syyspäivinä. Mutta hän ei ole löytänythiukkaakaan. Hän on sentähden kerrassaan toivoton. Milloin alattetoimia tämän asian kanssa?"
"Heti."
"Todellako! Mutta ettekö mene ensin kotiin pakettinne kanssa ja muutavaatteita?"
Krag katsoi siroa matkapukuaan.
"Sanokaahan paras poliisipäällikkö", sanoi hän, "pidättekö te, etteitämä puku sovi minulle kyllin hyvin? Minun ei tarvitse pukeutua muuhunvalepukuun kuin englantilaisiin poskipartoihin."
"Niinkuin tahdotte."
Salapoliisi istuutui mustaan nahkasohvaan ja sanoi: "Olkaa ystävällinenja tutustuttakaa minut yksityisseikkoihin."
"Kyllä", sanoi poliisipäällikkö, samassa lukien onnettomuusluettelonuudelleen.
"Alkaakseni alusta, huomattiin ensimäinen varkaus jo neljätoista päivääsitten."
"Muistan sen. Eikö se ollut mannermaan junalla?"
"Kyllä, heti sen Kristianiaan saapumisen jälkeen. Lähetystönsihteerinrouva, joka tuli Lontoosta, menetti pienen käsilaukun, jossa olinenäliina, kukkaro, sisältäen noin kaksisataa kruunua, kultasenhajuvesipullon, arvoltaan sataviisikymmentä kruunua, muutamiataiteellisesti painettuja käyntikortteja, hohtokivillä varustettusavukekotelo, arvoltaan noin kahdeksansataa kruunua ja timanttinenrintaneula, arvoltaan kaksituhatta kruunua."
"Kuinka tapahtui tämä varkaus?" kysyi Asbjörn Krag.
"Jaa jospa tietäisimmekin miten se tapahtui, tietäisimme myöskinluonnollisesti kuka