Produced by Tapio Riikonen
Näytelmä viidessä näytöksessä
Kirj.
Aleksis Kivi
1919.
WÄINÄMÖINEN eli WÄINÖ.
ILMARINEN eli ILMARI.
ILMARIN EMÄNTÄ.
LEMMINKÄINEN.
KALERVO.
KALERVON EMÄNTÄ.
KULLERVO |
AINIKKI | heidän lapsensa.
KELMÄ |
UNTAMOINEN eli UNTO.
UNNON EMÄNTÄ.
TIERA.
KÄPSÄ |
WIKSARI | Tieran metsäkumppania.
TIIMANEN |
KIMMO.
KIILI.
NYYRIKKI.
Kaksi paimenukkoa.
Ilmarin palvelija (nais-).
Ilmarin miehiä.
Unnon miehiä.
Eräs sinipiika.
Ilmarin emännän haamu.
AJATAR.
Ensimäinen Näytös.
(Oikealla puolella Unnon huone, perällä vaihteleva luonto. Unto ja Kiilitulevat vasemmalta).
UNTO. Siis kaikki hyvin.—Mutta tietäisitkö jotain Kullervosta?
Ihmettelen missä nyt oleskelee mies.
KIILI. Kaskea hän kaataa.
UNTO. Nyt muistan, että aamulla hänen, koetteeksi, käskin tähäntyöhön.—Kuinka käyttelee hän kirvestänsä?
KIILI. Vimmatusti. Matkan päästä salaa katselin, kuinka hän hirsistössätemmelsi.
UNTO. Hirsistössä? Viitaan, tuonne vuoren alle, hänen käskin, vaan enhirsistöön.
KIILI. Parhaassa hongistossa hän kirveellänsä peuhasi: hän ristin rastinhirret kaateli, ja sinkoilivat lastut ympärillään, kuin kipenättulikuumasta raudasta; ja riemuten katseli hän honkaa, koska ryskyen sekaatui.—Mutta äkkiin taukoi hän, kirveensä kantoon iski, viheltelihetken ja sitten rupesi hän kiroilemaan, kiroili ihmiset, maan jataivaan; ja koska viimein hän vaikeni, niin äänetönnä hän seisoituijotellen maahan, ja niinpä hänen jätin.
UNTO. Näin tekee hän työnsä; hävityspä aina käsialansa on. Täynnä on hänkiukkua, ja riehuu kuin kuohuisi sisällänsä palava koski. Ei ole hänihminen, vaan Hiien henki hänessä ihmishaamussa käy.—Lähe luoksensa jakatso, ettei edemmäs hän kurjaa työtänsä jatka.
KIILI. Minä menen, ehkei hyvä kanssansa leikitellä. (Menee. Unnon emäntätulee huoneesta).
U:N EMÄNTÄ. Vielä sama synkeä muoto, jokohan ero meistä tulleen? Olkoonmenneeksi! enpä siitä hirteen läksis.
UNTO. Sinä naasikka, jos tietäisit, niin etpä ihmettelis, että muotonion synkeä.
U:N EMÄNTÄ. Etkä tahdo mulle tietoa antaa?
UNTO. Uskoisitko, että mietiskelen yötistä unta, joka ei tahdomielestäni mennä?
U:N EMÄNTÄ. Mitä uneksuit?
UNTO. Että komeasti häitämme vietettiin: kanteleet soivat ja ilovalkeat,joita Kullervo rakenteli, pihalla leimuit.
U:N EMÄNTÄ. Tämä kaikki hyvin.
UNTO. Vuota!—Vieraita suuri joukko meitä kunnioitti, toki kaipasinseassansa veljeäni Kalervoa ja vaimoansa, mutta muistin viimein,etteivät löytyneetkään enään eläväin seuroissa, vaan että vuosia sittenheidät kuolemaan saattanut olin.
U:N EMÄNTÄ. Sen ansainneet olivat. Maatkoot makeasti, niin veljesi kuinkälyni myös. Niin kauvan kuin hengittivät, ei ollut meillä rauhaa,mutta huoletoin on elomme ollut siitä asti kuin Kalma heidän suunsatukkei.
UNTO. Kahdenpuolin riehui vaino veljesten välillä ja rauhaa toinentoiselle ei suonut. Ne ajat ja riidat veriset muistan ja tahtoisinpakaikki nyt toisin päättyneeksi.—Mutta loppuun asti uneni kuule:Katosipa iloni kaikki näiden heimolai