Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Kirj.
Zacharias Topelius
Suomentanut Juhani Aho
Porvoossa,Werner Söderström Osakeyhtiö,1909.
Ulosantajain esipuhe
Kuinka ajatukset kuihtuvat
Uskoni
Usko ja tieto
Kuolemattomuus
Iankaikkinen elämä
Synti, armo ja omatunto
Paha
Kaikki-yhteisyys
Sallimus
Ihmeteot
Enkelit
Tuhatvuotinen valtakunta
Tuomio ja maailman loppu
Maanpallo maailman-kaikkeudessa
Ihminen maailman-kaikkeudessa
Valo
Elämä
Suku ja yksilö
Minä
Lapsi
Nuoruus
Elämän kesä ja syksy
Rakkaus
Koti
Koulu
Kansa ja isänmaa
Kirkko
Saarnamies
Opettaja
Painetun sanan edesvastaus
Sanomalehdistö
Puolueet
Raha
Työ
Ajatus
Suuruus
Unhotetut
Muistopatsaat
Maine
Kirja
Määräperäisyys maailman historiassa
Perusviivat
Tähän toistakymmentä vuotta sitten alkoi Z. Topelius koota"Mietekirjansa" hajanaisia lehtiä, jonka ensi suunnitelman hän jooli laatinut v. 1870. Hänen tarkoituksensa oli antaa jälkimaailmalletilaisuutta tutustua hänen personalliseen käsitykseensä ajan jaiankaikkisuuden suurista kysymyksistä, ei sen vuoksi, että hän olisipannut mielipiteilleen mitään ratkaisevaa merkitystä, vaan koskahän tunsi sisällistä tarvetta esittää ne hedelminä pitkän elämänkokemuksista.
Alkuperäinen suunnitelma sisälsi paljon suuremman määrän kirjoituksiakuin mitä tekijä ehti sepittää. Nämä ovat vaan "Lehtisiämietekirjastani", jotka nyt hänen kuoltuaan julaistaan. Puhtaaksikirjoittaessaan ja järjestäessään eri kirjoituksia ovat ulosantajatseuranneet tekijän viimeistä suunnitelmaa: kirjan sisällöksi, muttaniitä lehtiä uudelleen painoon toimitettaessa, jotka ovat olleetjulaistuina aikakauskirjoissa ja kalentereissa, on seurattu aikaisempiakäsikirjoituksia, koska tekijä tuollaista lehteä satunnaisestijulaistessaan siihen usein kokosi ja supisti useampien kirjoitustensisällön.
Kunkin kirjoituksen alla olevasta päiväyksestä näkyy, että kaikkeinuseimmat niistä ovat syntyneet v. 1895 eli vähän sen jälkeen kuintekijä seitsemänkymmenen seitsemän vuoden vanhana oli parantunuthengenvaarallisesta taudista. Sen johdosta Mietekirjan suunta osaksimuuttui. Hengellinen sisältö tuli pääasiaksi, ja lehdet uudestaoikeinkirjoituksesta, naiskysymyksestä, kuvaamataiteesta, tieteistä,kuolemanrangaistuksesta, ruumiinpoltosta y.m. jäivät kirjoittamatta.
Muissakin suhteissa on tätä Topeliuksen viimeistä teosta pidettävävalmistumatonna. Siinä on aukkoja ja puutteita, joita tekijä työtäänviimeistellessä aikoi täyttää. Siitä ovat osoitteena käsikirjoitukseentehdyt reunamuistutukset. Mutta ainoastaan katkonaisimmat ja tekijänitsensä hylkäämät kirjoitukset ovat poisjätetyt. Eräs luku sodasta onulotettu ja useita kertoja puhtaaksi kirjoitettu, viimeksi Helmikuun12 p:nä 1898, joka oli viimeinen päivä, jolloin tekijä oli terveenä jatyövoimissaan.
Z. Topelius tunsi, enemmän kuin monet muut kirjailijat,vastuunalaisuutta lausumastaan sanasta. Hän sanoo eräässä tämän kirjanesipuheen katkelmassa: "Jokainen sana, Kaikkivaltiaan: tulkoon! yhtäpaljon kuin lapsen soperrus, luopi oman ajatusmaailmansa. Sentähden eimikään sana voi palata alkulähteeseensä jälkeä jättämättä. Luonnonäänethaihtuvat, ajatus semmoisenaan on i