Produced by Tapio Riikonen
Kuvaelma kansan elämästä
Kirjoittanut
Werner Söderström, Porvoo, 1895.
I. Elämän aamu — kodin kasvatus
II. Vieras koti — sen vaikutus
III. Nuorukainen — erilaisien kasvatuksien hedelmät
IV. Kipeät ajat
V. Kovia, voitollisia aikoja
VI. Rohkeita päätöksiä — pikku tupa
VII. Uusia ponnistuksia
VIII. Kovia kokemuksia
IX. Kummia, odottamattomia tapauksia
X. Kavaloita pauloja — voitto
XI. Palkinto — kummallinen vieras
XII. Kasvatuksen arpia — syvä lankeemus
XIII. Selkenee — pehmenee
XIV. Lopputili
Elämän aamu — kodin kasvatus.
Erään tiheän kylän laidassa Pohjanmaalla, matalan ja tiheänmännikkö-metsän keskellä, kivikankaalla, on pieni ja vanha mökki,Tinttala on mökin nimi. Mökki on vanha ja riutunut, sillä siinä ei oltumiesmuistiin tehty minkäänlaista uudistusta eikä korjausta. Lahoneet jaaidastuneet seinät olivat pullistelleet ja lommistelleet sinne jatänne, ja vesikatolle oli pantu pieniä kiviä ja turpeita, pitämäänkiinni repaleisia tuohi-levyjä. Putoamaan pyrkivää sisäkattoavastusteli useampi lattiasta kattoon ylöttyvä, kuorimaton pönkkä,rikkinäisiä akkunalaseja palkitsi parvi päre- ja tuohi-paikkoja. Parasja samassa lujin mökin huonekalu oli musta ja onnelle palanut,ovinurkassa seisova, maakivistä tehty takka, kumminkin uloslämpeävä.Yhdellä mökin seinällä oli pari seinään lyötyjen vaajojen päällerakennettua lavaa, joissa oli pehkuuntuneita olkia ja kuluneita,likaisia vaate-ryysyjä; ne toimittivat vuodetten virkaa. Kun vieläotamme lukuun pari jakkaraa ja pienen, likaisen pöydän, niin ovat mökinmerkillisimmät huonekalut luetellut.
Kolmihenkinen perhe asui Tinttalassa, äiti ja heidän poikansa. Heidännimensäkin saamme tietää, kun mainitsemme, että kylä nimitti heitäTintta Jaakoiksi ja Tintta Kaijaksi, sillä Jaakko oli niin isän kuinpojankin nimi.
Vaikka mökki oli niin halpa ja viheliäinen, oli siinä kuitenkinalituisesti ololta vieraita, sillä töllissä oli jotain vetovoimaa, jokaheitä sinne viehkeästi veti. Siihen vetovoimaan kuului jo tuo mustakahvipannu, joka nokisena sangastansa riippui pitkässä puunaulassaseinällä, ihan takan vieressä, läpättömän ja rikkeimeksi palaneenliemitorvensa kanssa. Kumminkaan ei tuo paljon palvellut kahvipannuliene ollut yksistänsä se, joka niin runsaasti sai vieraita mökkiin,mutta kun saamme tietoomme, että mökin perinurkassa oli mahdotoin kasalikaisia ja kaikenkarvaisia ryysyjä, josta talon isäntä tai emäntätarvittaessa yhdellä ainoalla taitavasti tehdyllä, olkapäätä myötentapahtuneella käden pistoksella ryysykasaan, veti esiin pullon, jossaoli kirkasta nestettä, sekä kannettoman ja paikatun pikarin, jollahätäpikaa lähimpänä seisovalle janoovalle, joutuin jos joutuin,annettiin "tinttoja", niin ehkä käsitämme minkä vuoksi oli niin kosoltavieraita mökissä..
Tuo tinttojen antaminen tapahtui aina varovasti isänisälle tahiemännälle tehdyn kuiskutuksen jälestä, ja ensimäinen seuraus tuostakuiskutuksesta oli se että kuiskuteltu rupesi varovasti pilkistelemäänrikkinäisistä akkunain reijistä ja oven raosta ulos, ja kun ei vaanmitään epäluulon alaista näkynyt, niin käytiin rivakkaasti tinttojenantamiseen. Sen tehtyä katosivat nuot taikakalut taas ryysykasaan,yhdellä ainoalla käden pistoksella, niin perinpohjaisesti, että niitäolisi ollut mahdotoin sieltä muiden löytää kuin asian omaisien. Sen