Produced by Tapio Riikonen
Kertomuksia
Kirj.
Suomentanut K. Suomalainen
Otava, Helsinki, 1914.
Tekijästä.
Tshelkash.
Radda.
Arhippa vaari ja Lenjka.
Sinihaukan laulu.
Maksim Gorjkij, oikealta nimeltään Aleksei MaksimovitshPeshkov, venäläinen kirjailija, syntyi maalisk. 27 p:nä 1869Nishni-Novgorodissa, joutui seitsenvuotiaana orvoksi ja hankkielatuksensa mitä erilaisimmilla toimilla kuljeskellen paikasta toiseenja kärsien usein äärimmäistä kurjuutta. Minkäänlaista kouluopetusta hänei ole milloinkaan saanut. Lukuhalun hänessä herätti eräs entinenaliupseeri, joka oli kokkina Volgalla kulkevassa laivassa Gorjkijnollessa hänen apunaan kokkipoikana. Vihdoin hän joutui eräänasianajajan kirjuriksi ja sivistyneitten seuraan. Mutta kulkurielämäveti häntä puoleensa ja hän vaelsi läpi koko Etelä-Venäjän.Rautatietyömiehenä Tiflisissä ollessaan hän julkaisi v. 1892 eräässäsanomalehdessä tarumaisen kertomuksensa "Makar Tshudra", joka hetiherätti huomiota. Tuttavuus kirjailija Korolenkon kanssa vaikuttikehittävästi ja rohkaisevasti itseoppineeseen kirjailijanalkuun.Voimakas novelli "Tshelkash", julkaistu v. 1895, teki Gorjkijnkuuluisaksi. (Molemmat mainitut kertomukset esiintyvät suomennettuinatässä kokoelmassamme.) Sarjaa kertomuksia ja novelleja seurasivatromaanit "Foma Gordejev" (1901) ja "Kolme" (1902) sekä näytelmät"Pikkuporvarit" (1901), "Pohjalla" (1902) y.m., jotka saavuttivattavatonta suosiota ei ainoastaan Venäjän, vaan myöskin Länsi-Euroopannäyttämöillä. V. 1902 Venäjän tiedeakatemian vastaperustettukaunokirjallinen osasto valitsi hänet kunniajäsenekseen, mutta ylempäätulleen määräyksen johdosta häneltä otettiin takaisin jo annettukunniadiplomi, jolloin myöskin tunnetut kirjailijat Tshehov jaKorolenko mielenosoituksellisesti lähettivät takaisin heille annetutkunniakirjat. Vallankumouksellisten mielipiteittensä vuoksi täytyiGorjkijn, oltuaan useamman kerran vangittuna ja poliisin ahdistamana,v. 1906 lähteä Suomen kautta ulkomaille. Käytyään ensin Länsi-Euroopanmaissa ja Pohjois-Amerikassa, jossa hänen persoonansa joutui kiihkeänhuomion esineeksi, hän asettui asumaan Italiaan Caprin saarelle, mistänyt hiljattain on taas palannut Venäjälle. Hänen myöhemmistäkaunokirjallisista teoksistaan mainittakoon "Äiti" (1907), "Tunnustus"ja "Tarpeettoman ihmisen elämä" (1908). Parhaiten hän kuvaayhteiskunnan alimmalla asteella olevia, enemmän tai vähemmän rappiollejoutuneita, mutta lahjakkaita ja intohimoisia olentoja, "kulkureita".
("Tietosanakirjan" mukaan.)
Satamasta nouseva tomu samentaa etelän sinistä taivasta. Helteinenaurinko himmeänä katselee vihertävää maata, katselee kuni kauttahienon, harmaan harson. Ei se nyt kuvaansa meressä näe, vedenpintaa kunalinomaa halkovat iskuillaan airot, höyrylaivain potkurit, turkkilaisetfelukat ja muut purjealukset, joita ristiin rastiin liikkuu tuossaahtaassa satamassa. Meren vapaat aallot värjöttelevät siinä,graniittisiin kahleisiin lyötyinä: niitä painaa suunnattomat taakat,joita niiden harjoilla liikkuu, ja silloin ne pieksävät laivain kylkiäja rantoja, pieksävät ja nurkuvat, iskuista vaahtoisina ja kaikenlaisenruuhkan rumentamina.
Ankkurikettinkien kolina, kytkyjen ryske tavaravaunuissa, laiturinkivitykselle putoavain rautalevyjen räikeä räminä, puutavarain kumea