Produced by Tapio Riikonen
Viron kielellä kirjoitti
Jaakko Pärn
Suomentanut ["Oma tuba, oma luba"] Aino Joutsen
Helsingissä 1891.
Kansanvalistus-seuran kustantama.
Jaakko Pärn on Viron kansan etevimpiä nuoria kirjailijoita, joka itsesyntyneenä kansan rivissä ja eläneenä sen keskuudessa myöskertomuksissaan pysyy sen hänelle hyvin tunnetuissa oloissa. Sentähdenon myös Kansanvalistusseuran toimikunta katsonut sopivaksi yhdistääjonkun hänen tekemistään kertomuksista Seuran toimitusten joukkoon.Kertomuksessa, joka on siveelliselle pohjalle rakettu, ilmestyyrunollinen henki; hieno tunto sekä tarkka sieluntilojen ja mielenalojenhuomaanto; se kuvaa miten ahkeruus ja kestäväisyys voittaavaikeimmissakin oloissa ja kelpaa siten kehotukseksi eteenpäinpyrkiville meidänkin maassamme. Sen ohessa tarjoo kertomus kuvaelmanveljeskansamme oloista, joka nähtävästi on tehty totuuden mukaan jasellaisena sangen arvokas. Suomen kansalle ei tosiaan ole liian useintarjottu tietoja sen heimokansojen elämästä eikä vaiheista. Siinäsuhteessa on vielä suuri velka suoritettava, suuri tehtävä edessämme.Vieraantuneet olemme heistä, eksyneet vieraiden kansojen kesken. On joaika muistaa sitä juurta, josta lähdimme, sitä heimoa, johon kuulumme.Lähinnä meitä ovat siinä kohden Virolaiset. Tuottakoon tämä kirjanenjonkun, jos vähäisenkin lisäyksen tietoihimme sukulaiskansoistamme.
Niille lukijoistamme, jotka kentiesi eivät ennaltaan tunne mitään Vironkansasta, tahdomme ilmoittaa, että se kansa vielä tämän vuosisadanalussa eli orjuudessa. Melkein samaan aikaan kuin meidän maahamme,tuotiin heillekin kristinusko; saksalaiset ritarit Kristuksen nimessävalloittivat maan ja jakoivat sen keskenänsä, ja jokainen pitiomaisuutenaan niin hyvin pellot ja kylät, kuin myöskin niiden entisetasujaimet ja omistajat. Nämä tehtiin orjiksi ja pysyivät tässä orjuudentilassa monta sataa vuotta, siksi kuin viimein vuosina 1816 ja 1819orjat julistettiin vapaiksi, se on, ne saivat oikeuden lähteä minnekätahtoivat avaraan maailmaan; maat tietysti yhä jäivät herrojen haltuun.Vapaa oli nyt Viron kansa, mutta ilman varoja, ilman tietoja se yhä jäiitse asiassa koviin kahleisin. Voidaksensa elää täytyi heidänvastaanottaa torppiensa hoitaminen niillä ehdoilla, joita herratkatsoivat parhaaksi määrätä. Kertomuksemme kuvaa muutamia niitäepäkohtia, jotka tämä asianlaatu synnytti, ja miten ahkeruudella jaymmärryksellä onnistuu niistä selvitä.
Itse kirjantekijästä saatamme antaa seuraavat tiedot. Syntynyt on hän10 Lokak. vuonna 1843 Torman pitäjässä Tarton tienoilla. Hänen isänsäoli "talukoha rentnik," joka sana parhaiten vastaa, mitä ovat meidänmaassamme torpparit eli mökkiläiset. Perheessä oli ennen häntä kuusisisarta ja yksi veli. Kun poika oli puolen vuoden vanha, muutti perhekylästä, jossa se siihen asti oli asunut, yksinäiseen metsätaloon, jokakuitenkaan ei ollut kuin ruotsin virstan matkassa kirkolta. Äiti opettipoikaansa lukemaan ja isä kirjoittamaan, ja yhdeksän vuotiaana pantiinhän kansakouluun, jossa oli opettajana eräs Adam Jakobson, tunnetunkansanjohtajan C. T. Jakobson vainajan isä. Jälkimäinen, joka oliainoastaan kolme vuotta nuorta Pärniä vanhempi, oli tällä tavoin hänenlapsuuden tuttaviaan ja on arvattavasti suuressa määrin vaikuttanuttoisen toimiin ja vaikutus-suuntaan. Nuoruutensa aikana ovat he yhdessärientäneet läpi metsäin ja mäkien, laaksoin ja vainioitten, ja miehinäovat he yhtä tietä käyneet, kertoo Pärn itse. Molemmat ovat osaksisamalla, osaksi eri aloilla koettaneet olla kansansa opettajina. Pärn