E-text prepared by Tapio Riikonen
Kirj.
Suom. Maila Talvio
WSOY, Porvoo, 1917.
Lientä makkaratikusta.
"Pebersvendin" yömyssy.
Jotakin.
Vanhan tammen viimeinen uni.
Aapiskirja.
Liejukuninkaan tytär.
Pikajuoksijat.
Kellosyvänne.
Paha ruhtinas.
Tuuli kertoo Valdemar Daa'sta ja hänen tyttäristään.
Tyttö, joka astui leivän päälle.
Torninvartia Olli.
Lientä makkaratikusta.
— Eiliset päivälliset olivat erinomaiset! sanoi vanha naarasrottatoiselle, joka ei ollut mukana noissa kemuissa. — Minä istuin numeronakaksikymmentäyksi vanhasta rottakuninkaasta; ei se ole niinkään vähän!Luettelenko teille nyt ruokalajit, ne olivat erittäin hyvin valitut:homehtunutta leipää, silavanlientä, talikynttilöitä ja makkaroita, —ja sitten sama taas uudestaan; se oli melkein kuin kahden aterianveroinen. Siellä vallitsi hauska mieliala ja rattoisa hälinä kuinperheen piirissä ikään; ei jäänyt mitään muuta kuin makkaratikut;niistä me sitten puhuimme ja niin johduttiin makkaratikkuliemeen;jokainen oli kuullut puhuttavan siitä, mutta kukaan ei ollut maistanuttuota lientä, vielä vähemmin ymmärsi kukaan valmistaa sitä. Keksijänmalja esitettiin kauniissa puheessa, hän ansaitsi päästä vaivaistalonjohtajaksi! — eikö se ollut sukkelaa? Ja vanha rottakuningas nousi jalupasi, että se nuorista rotista, joka osaisi valmistaa mainitun liemenmaukkaimmaksi, pääsisi hänen kuningattarekseen, vuosi ja päiväannettiin ajatusaikaa.
— Ei se ole hullumpaa! sanoi toinen rotta; — mutta miten tuo liemivalmistetaan?
— Niin, miten se valmistetaan? sitä kysyivät myöskin kaikkinaarasrotat, sekä nuoret että vanhat. Kaikki he mielellään halusivatpäästä kuningattareksi, mutta eivät he olisi tahtoneet vaivautuamaailmalle oppimaan tarvittavaa taitoa, ja se oli kuin olikinvälttämätöntä!
Mutta eihän kaikkien olekaan mahdollista jättää perhettään ja vanhojapiilopaikkojaan; ei siellä maailmalla joka päivä kuljetajuustonkuorella eikä haistella silavanlientä, ei, voi joutua näkemäännälkää, voipa joutua ehkä ilmielävänä kissan syötäväksi.
Nämä ajatukset ne peloittivat useimpia lähtemästä tiedustelulle;matkalle ilmoittautui ainoastaan neljä rottaa, nuorta ja vikkelää,mutta köyhää; ne päättivät kukin lähteä haaralleen maailman neljääkulmaa kohti, saa sitten nähdä, ketä onni seuraa; jokainen niistä ottimukaansa makkaratikun muistaakseen, minkä vuoksi oli matkalla; sen tuliolla heidän matkasauvansa.
Toukokuussa he lähtivät matkaan ja toukokuussa seuraavana vuonna hepalasivat, mutta ainoastaan kolme, neljättä ei kuulunut, ja nyt oliratkaisun päivä.
— Aina meidän parhaimpiin iloihimme pitää liittyä jotakin surullista!sanoi rottakuningas, mutta käski toimittaa kutsun kaikille rotillemonen penikulman alalla; niiden tuli kokoontua kyökkiin; nuo kolmematkarottaa seisoivat rivissä ja erikseen; neljännen sijaan, jokapuuttui, oli asetettu suruharsolla verhottu makkaratikku. Kukaan eisaanut lausua mielipidettään ennenkuin nuo kolme olivat puhuneet jarottakuningas oli sanonut, mitä sittemmin piti sanottaman.
Nyt saadaan kuulla!
Mitä ensimäinen pieni rotta oli nähnyt ja oppinut matkalla.
— Kun minä läksin maailmalle, sanoi pieni rott