Produced by Tapio Riikonen
Erämaiden kevät. Porvariskuningas.
Kirj.
Suomentanut Juhani Aho
Ilmestynyt ensimmäisen kerran
Porvoossa WSOY:n kustantamana v. 1897.
Erämaiden kevät:
1. Uudenkaupungin rauha
2. Uudenkaupungin satamassa
3. Kolme pakolaista
4. Syysmyrskyt v. 1721
5. Sotaretki Raumalla
6. Joulukuun päivä Vaasassa
7. Larssonin perhe
8. Pakolaiset erämaassa
9. Talvi- ja kevätpäiviä
10. Sissi ajaa saalistaan
11. Valtioviisas ja hänen omatuntonsa
12. Omatunto vaikenee
13. "Lapinmaa on löydetty"
14. Jatkoa sissin seikkailuihin
15. Jupiter ja Juno
16. Junon kosto
17. Kevät 1722
Porvariskuningas:
1. Valtiopäivämiesvaali 2. Ratsastus 3. Kreivi ja porvaristyttö 4. Viskaali Spolin 5. Raharuhtinas 6. Eräs huviretki v. 1738 7. Vähäkyrön pappilan sadin 8. Seikkailuja rauhan aikana 9. Utukuningattaren sukkanauha10. Hiidenkiuas metsässä11. Vaasan satamassa12. Esterin havainnot13. Vähäkyrön metsäseikkailun loppu14. Istvanin seikkailu15. Perttilän talossa16. Valtiomiehen työhuoneessa17. Hämähäkki ja heinäsirkka18. Kohtaus luistinjäällä19. Harpunsoittoharjoituksia20. Valtiollisia juonia21. Ullakkokamarissa Läntisen Pitkäkadun varrella22. Naamiaiset23. Samana yönä24. Kavalia juonia25. Isä ja tytär26. Ratsastuksen seuraukset27. Miinat alkavat räjähdellä28. Kreivi Hornin kukistuminen29. Ester Larssonin pako30. Vanhoja tuttuja31. Suuri miina räjähtää32. Kreivitär Eeva Bertelsköldin kirje pojalleen kreivi Kaarle Viktor Bertelsköldille33. Eräänä iltana Falkbyssä34. Vieras Falkbyssä35. Vuosisatain perintö36. Kuninkaan sormus37. Puolitoista vuotta myöhemmin
Eräänä talvi-iltana, kun kuulijat taas olivat kokoontuneet välskärinkamariin, ja lumipyry kevein, pehmein hiutalein peitti ikkunanruudut,suvaitsi postimestari, kapteeni Svanholm, vastoin kaikkien muidenluuloa, hauskuttaa seuraa läsnäolollaan. Hän oli nimittäin edellisenkertomuksen lopussa jotenkin miehekkäästi kiroten ilmoittanut, että hänoli nyt kuullut kaikki, mitä halusi kuulla ja ettei hän suinkaan enääaikonut vaivata itseään tulemalla kuulemaan kaikenlaisia joutaviapikkujuttuja Kaarle XII:n kuoleman jälkeen. Siitä huolimatta tömisiväthänen rautakantaiset saappaansa tänä iltana jo ennen muita ullakonrappusissa, ja rehellinen kapteeni marssi vanhan tavan mukaan sisäänniinkuin ennenkin ja oli nähtävästi jo kokonaan unohtanut kiireessätekemänsä päätöksen. Kenties hän ei myöskään luullut saavansa kotonaantarpeeksi torailla tänä iltana vanhan narisevan emännöitsijänsä kanssa,sillä ilman joka-iltaista riitaa oli kapteenin vaikeata saada untasilmiinsä. Hän astui siis sisään, näöltään rauhallisena, mutta oli joennakolta pörhistänyt mielensä niinkuin urhokas kukko pörhistäähöyhenensä valmistautuen ankaraan otteluun.
Välskärin tottunut silmä huomasi sen ja hän tervehti hymyillenvierastaan. Mutta koulumestari, maisteri Svenonius, joka istui siinä,voitonvarmuuden loistaessa laihoista, mustanpuhuvista kasvoista, eiollut halukas tällä kertaa päästämään niin vähällä vanhaariitaveljeään, jonkavuoksi hän heti tervehdykseen vastattuaan teki senpilkallisen huomautuksen, että veli Svanholm varmaankin tahtoisilämmitellä its