Produced by Tapio Riikonen
Kertonut
Kirkkoherra Johannes Granö
HelsingissäWeilin & Göös'in osakeyhtiön kirjapainossa ja kustantamana1893.
I. Johdanto
II. Matka Omskiin
III. Omsk ja sen ympäristö
IV. Suomalainen siirtola Rishkova
V. Bugene
VI. Bojarka
VII. Siirtokunta Omskin rannalla
VIII. Verhne-Suetuk
IX. Ashtshangul
X. Ensimmäinen virkamatkani Om-siirtokuntaan 1885
XI. Matka Bugeneen Kesäkuussa 1886
XII. Ensimmäinen matka Itä-Siperiaan 1886
XIII. Matka Siperiassa 1887
XIV. Matkalla 1888. — Venäläisten luona.
XV. Meikäläiset Siperiassa
XVI. Kirgiisi-arolla 1891
XVII. Häälauluja, koottu Bugenen siirtokunnassa Siperiassa
XVIII. Eräs höyrylaivamatka Irtish-joella
XIX. Tobolsk
XX. Ivanoffin nunnaluostari
XXI. Irtish, Obi ja Jenisei
XXII. Eräs yö syrjäteillä
XXIII. Zaimka ja ukkojen koti
XXIV. Kirgiisit
XXV. Viimeinen käynti Om-siirtolassa ja ukkojen kodin hyvästi
jättäminen
XXVI. Paluumatka Omskista Suomeen.
Johdanto.
Ensimmäisen kehoituksen lähteä Siperiaan antoi minulle sittemminkuollut Turun lääninvankilan pastori Lidelius. Kim minä syksyllä 1880oleskelin jonkun aikaa Turussa, tapasin mainitun Lideliuksen useampiakertoja. Erään kerran sanoi hän: "Sinun pitää lähteä Siperiaanhoitamaan meidän hyljättyjä maanmies raukkojamme siellä. Minä olen itsepaljo ajatellut sinne lähtemistä, mutta näethän että minä tuskin jaksanhoitaa nykyistä helpompaa tointani; ja kun Jumala on antanut sinullehyvän terveyden ja vahvan ruumiin, niin on sinun velvollisuutesi lähteäsinne." Päivä päivältä tuli hän ja esitti saman toivomuksensa.Antaakseen voimakkaampaa vaikutusta kehotukselleen, kutsui hän minuavankilaan. Täällä antoi hän erään Siperiasta karanneen siirtovanginkertoa kuinka surullinen oli suomalaisten tila Länsi-Siperiassa.Puheena oleva mies kertoi silloin asioista niinkuin ne todella olivat.Seurakunnan tilan kuvasi hän kyllä synkillä väreillä. Ulkonaisetelantosuhteet sanoi hän sitä vastoin erittäin hyviksi.
Kaiken tämän vaikuttamana tunsin itseni pian taipuisaksi lähtemäänSiperiaan. Oli nyt vaan enää voitettavana se vastarinta, jota minullaoli odotettavana niiltä, jotka olivat minua lähinnä. Sittenkuin tämävastarinta oli lakannut ja vaimoni suostunut tuumaan, läksin syksyllä1882 Helsinkiin ilmoittamaan itseni asianomaisten luona halukkaaksilähtemään Siperiaan sikäläisten suomalaisten sielunhoitajaksi.Virkaa oli nimittäin pastori Roschierin palattua kotiin v. 1879useampia kertoja julistettu haettavaksi, eikä ketään hakijaa ollutilmestynyt. Senaatissa sain kuulla että laajoja muutoksia Siperianpapinviran suhteen oli tekeillä, ja olivat muutokset nyt odottamassaH. Majesteettinsa vahvistusta. Niinpä ei pastorin asunto enäätulisi olemaan Verhne-Suetukissa Itä-Siperiassa, vaan OmskissaLänsi-Siperiassa, ja pastori tulisi hoitamaan suomalaisia ei ainoastaanJenisein vaan myöskin Tobolskin ja Tomskin kuperneissa. Asemapaikkatulisi kyllä mieluisampi kuin ennen; työ ja vaivat sitävastoinmoninkertaisesti lisääntyisivät. Mutta tähän katsoen oli myöskinvirka-aikaa lyhennetty. Viiden vuoden virka-ajan perästä olisi oikeusylennykseen kotimaassa, jos halusi palata, kun ennen sellaisen edunsaavutti vasta 15 vuoden palveluksen jälkeen.
Tämä muutos ynnä paremmat palkkaedut uudelle pastorille tekivä