Produced by Juhani Kärkkäinen
Kuvauksia herännäisyyden ajoilta
Kirj.
Werner Söderström, Porvoo, 1894.
Kuinka minä heräsin.
Äitien muistoksi.
Arka omatunto.
Saako pappi pelata korttia?
Häät.
Pyhiin vaellus.
Uskontunnustus.
Vapautettu.
Maailman suurin syntinen.
Legenda.
Muistan sen päivän niinkuin eilisen, vaikka on siitä joviidettäkymmentä vuotta kulunut. Muistan sen pienimpiä yksityiskohtiaanmyöten…
[Aiheena tähän kuvaukseen on käytetty kertomusta: "En ung läraresåterblick på sina första prestaår", painettu sanomalehdessä "Tidningari andeliga ämnen" 1836 n;o 42, 43.]
Oli Juhannusaamu. Olin juuri saanut saarnani loppuun kirjoitetuksiapulaiskammarissani ja aloin pukea virkavaatteita ylleni. Valkeahuivini ja papin kaulukseni oli pantu tuolin selustimelle, josta neotin ja sidoin kaulaani. Siinä olivat myöskin liivini ja pitkä takkini.Katsahtaessani ulos ikkunasta kirkkomäelle päin, näin siellä jo väkeäseisoskelevan kirkon ja tapulin seinämillä.
Laittauduttuani olin valmis lähtemään alas. Ennen sitä tahdoinkuitenkin vielä luoda viimeisen silmäyksen saarnaani. Otin sen UudenTestamentin sisästä esille ja selailin sitä.
Ei se minusta näyttänyt pitkältä, mutta ei liian lyhyeltäkään.Muistellessani sen sisältöä ja sen muotoa, tulin siihen päätökseen,että se oli hyvä ja vaikuttava. Olihan se valmistettu eteväinoikeaoppisiksi tunnustettujen mallisaarnakirjain kaavaan. Japitäisihän siinä tuo kohta, jossa puhuin heränneistä, olemanuuttakin ajatuksiltaan. Puhuttuani ensin päivän tekstin johdosta.,muistan vieläkin ulkoa loppulauseen: "Meidänkin seurakunnassamme onilmestynyt noita uusia profeetoita, jotka sanovat kaiken totuudenomistavansa, tietävänsä sen ainoan tien, joka taivaaseen saattaa. Setie kulkee surun ja murheen laaksossa sanan oikeassa merkityksessä.He kaivavat näytteille kaikki syntinsä ja heikkoutensa, asettavat nekuin pöydälle eteensä. Sentähden ovat he mielestään muita paremmatja erotakseen ympäristöstään he pukeutuvat synkeihin vaatteihin,itkevät alati ja alati huokaavat ja pitävät kaiken maallisen menonJumalalle kauhistuksena. Mutta eikö Vapahtajakin istunut hääpöydässäja antanut viattoman ilon vallita? Ja mikä on ollut seurauksena tästäsurun evankeliumista? Monet kukoistavat vaimot ja tyttäret ovat tuonn.s. kääntymisensä jälkeen muodoltansa kokonansa muuttuneet ja ijäksipäiväksi kauneutensa ja terveytensä menettäneet. Kasvojen entinenvilkkaus ja tuoreus on kadonnut. Silmät ovat käyneet sameiksi javetisiksi. Hipiä on vaalennut, silmät sammuneet, he kulkevat pääkallellaan, synkkinä, alakuloisina ja kärsivinä sekä sielun ettäruumiin puolesta. Eikä heidän mielensä siitä suinkaan ole nöyrtynytniinkuin totisen kristityn tulee. He halveksivat sielunpaimeniaan jaovat ylpeät ja öykkärit sydämmessään, silloinkun heidän tulisi ollanöyrät ja opettajilleen kuuliaiset."
Siihen tapaan minä olin saarnani kirjoittanut ja olin tyytyväinensiihen, mitä olin kirjoittanut Uutta oli siinä mielestäni se, ettäniin peittelemättä puhuin elämän ilon puolesta Olinko minä oikeassa?tulin kysyneeksi itseltäni. Mutta miks'en olisi ollut? kysyin taas.Olihan luontokin niin hilpeän ja iloisen näköinen tänään. Tuossa tyvenpappilan lahdelma ja siellä etäämpänä auringon paisteessa kimaltelevaselkä, tuolla keveät, kauniit kirkkovenheet, jotka rinnatusten japerätyst