Produced by Tapio Riikonen
Huvinäytelmä yhdessä näytöksessä
Kirj.
Suomennos.
Kuopiossa,
U. W. Telén & C:o kustannuksella.
Kuopiossa,Kuopion Uudessa Kirjapainossa,1896.
Salokangas.
Katri, hänen vaimonsa.
Alfred, hänen vävynsä.
Emma, hänen tyttärensä.
Heikki, | palveluksessa Alfredilla.
Liisa, |
Teaatteri esittää ylellisesti sisustettua huonetta Alfredin kotona.Perä- ja sivuovia. Keskellä teaatteria puoleksi katettu pöytä. Oikeallaperäovesta pöytä, jolla on lasia, pulloja j.n.e. Vasemmalla kädellä1:sen kulissin luona sohva ja ompelupöytä, jolla on soittokello jakirjoja: vastapäätä pöytä ja sillä sanomalehtiä.
Ensimäinen kohtaus.
Heikki. Liisa. (Heikki lopettaa pöydän kattamisen ja asettaa tuolit pöydän ympärille hyräellen erästä laulua).
LIISA (peräoven takana). Heikki, Heikki, avaa!
(Heikki avaa oven, Liisa tulee huoneeseen, kantaen kumpaisessakin kädessään ruoka-astiaa).
HEIKKI. Tule tänne, tahdon auttaa sinua!
(Ottaa yhden astian; samalla kuin Liisa asettaa toisen pöydälle, ottaa Heikki häntä vyötäisistä kiinni ja suutelee häntä poskelle).
LIISA. Hyi Heikki! Mitä tuo tuommoinen on? Ajattele, jos herra tulisitänne!
HEIKKI. Voi, Liisaseni, muisku noin sivumennen maistaa kaikkeinparhaimmalta!
LIISA. Mutta jos herra… Kuolisin häpeästä!
HEIKKI. No, mitenkä niin? Hänhän myöskin suutelee rouvaansa …naimisissa kolme kuukautta olleet…
LIISA. Niin, rouvaansa, niin! Jos olisit mieheni…
HEIKKI (Huokailee ja syleilee Liisaa). Voi kuitenkin, ollapa niinpitkällä!
LIISA (Huoaten). Voi kuitenkin! (Rivakasti). Ajattele nyt pöydänkattamista.
(Heidän puuhatessa pöydän luona, näyttäytyy Alfred
oikeanpuolisessa ovessa, johon hän pysähtyy kuuntelemaan).
Toinen kohtaus.
Entiset. Alfred.
LIISA. Herra appi ja rouva anoppi kai tulevat tänne aamuruoalle tänään?
HEIKKI. Iloitsemaan vastanaineiden onnesta… Hm, appia en ainakaanminä voi tuoda nähtäväksi.
LIISA. En minäkään.
HEIKKI. Eikö totta, siinä on kyllin, että meillä on toisemme.
(Tarkastaen katettua pöytää). Jumalan kiitos, pöytä on katettu!
LIISA. On!
HEIKKI. Mitä sinä sanoit?
LIISA. En mitään… Sanoin on.
HEIKKI. Se ei kelpaa, sinun on myös sanominen niin.
LIISA. Mitenkä?
HEIKKI. Jumalan kiitos, pöytä on katettu!
LIISA. Miksikä siten?
HEIKKI. Kun työ on lopussa, sanotaan: "Jumalan kiitos", että se onvalmis.
LIISA. Miten hassua!
HEIKKI. Se ei ole hupsuttelemista eikä tyhmää puhetta. Kun hyvä Jumalaoli luonut maailman ja näki, että kaikki oli hyvin, niin sanoi hänkin:Jumalan kiitos, maailma on valmis. Sentähden, näetkös, on sen sanominenhurskau