Produced by Jari Koivisto

RUUNULINNA

Murhekuvaus 5:sä Tapauksessa

Kirj.

J. F. LAGERVALL

Helsingissä,Waseniuksen kirjapräntissä,1834.

Imprimatur.

J. M. af Tengström.

JÄSENET:

 ROSTIO, Suomenmaan Kuningas eli suuri Ruhtinas.
 Ruhtinas JYRI eli JUURIKKI, hänen poikansa.
 RUUNULINNA, |
 SUUVUORO, | Suomen sotaväin ylimäiset päämiehet.
 SALLINEN, |
 RATASKILPI, Rostion Apumiesi (Ajutantti).
 PIRJO, Ruunulinnan puoliso.
 HAAPALAINEN, |
 RUUNULINNA, nuorempi |
 KANTOJUURI, |
 KALLO, | Erinäisiin sotajoukkoin
 ILVESLINNA, | juohattajija.
 RÄTY, |
 PARVIAINEN, |
 ynnä muita |
 SIMANAINEN, Sallisen Apumiesi.
 KIERI, Ruunulinnan Apumiesi.
 MARJA, Pirjon Tupaneito.
 LEMMES, miesipuoli | Varoittavaiset olennot.
 LUONNATAR, vaimopuoli |
 SYÖJÄTÄR, Noitajoukon emäntä.
 MAMMOTAR, |
 VAIVIATAR, | Noitajoukkoa.
 KIVUTAR, |
 SAVISUU, noita, siihen aikaan Sotajoukon Lääkäri.
 Suuvuoron Haamu.
 Kartanonvartian ääni.
 Sotaväkeä.
 Kaksi murhamiestä poikineen.

1. TAPAUS.

(Himohirrellä, joka on mäki likellä Kurkjoin hovia.)

1. KOHTAUS.

MAMMOTAR, VAIVIATAR ja KIVUTAR, LEMMES ja LUONNATAR.

KIVUTAR.

Missä näämmä toinen toista?

MAMMOTAR.

Siellä missä liemu loistaa,
Missä ukko jyrisee
Että ilma tärisee.

KIVUTAR.

Taikka synkässä salossa,
Taikka pohjalan talossa.

VAIVIATAR.

Meitä tuopi pohjatuuli,
Meitä kaakko kannattaapi,
Lähättääpi lännetuuli,
Survoa suvinen tuuli,
Koiliainen koijattaapi,
Vesimyrsky myyvittääpi.

KIVUTAR.

Myrsky meitä myyvittääpi,
Tuuli tuima tuuvittaapi,
Viepi Virosta Kyröön,
Kyröstä Viroon viepi,
Avasaksast Aunukseen,
Alamaahan Aunuksesta;
Luota ilkiän Iharin,
Luokse Imatran ihanan,
Kautta karkian Kalarin.

MAMMOTAR.

Ennen kuimme ennätämmä
Niitä saloja sanella,
Niitä nimiä nimetä,
Kunne kulkea tahomma;
Ajatukset aivoissamme
Jäävät jälell jälkiämme.

    (Kuuluttua huuvon ulkoa, jota ei voi selittää,
    varustautuuvat viettelemään Ruunulinnaa.)

KIVUTAR.

Jo mie tulen tuttuisein,
Kulen kuhtuin kummisein,
Viettelemään viisasta,
Yllyttämään ylpeetä,
Ylintävaltaa vaatimaan.
Sana kansan kaottaa,
Sana sankarin satuttaa,
Niin myös viisaan villittää,
Kevätpäiväll pälvelle,
Valo Auringon aholle,
Käärmeen saattaa kätköstään,
Maon maasta maattuvaan:
Niin myös ylpeys yllyttää,
Näyttäin konnall korkeutta.
Lennän pilvenkannall tuon,
Jossa onnen hällen suon.
Asettauvun aijallen,
Panettauvun taijallen:
Ensin sanon sankariks,
Sitten kuhun kuninkaaks,
Majesteetiks mainihen,
Ruunattavaks Ruhtinaks.
Jos minust ihtens kavoittaa,
Kyll vaimons hänen tavoittaa.
...