Produced by Tapio Riikonen
Suomen herttuatar. Kulta-aave.
Kirj.
Suom. Ilmari Jäämaa
Ensimmäisen kerran ilmestynyt
Porvoossa WSOY:n kustantamana v. 1910.
1. Päivälliset vanhaan hyvään aikaan.
2. Prinsessa Ruusunen.
3. Helenanpäivä Ruissalossa.
4. Loitsumäki.
5. Diakoni Elg.
6. Tanssiaiset ja tappio.
7. Sota.
8. Venäläiset tulevat!
9. Syysmarkkinat Turussa.
10. Ruususen syntymäpäivä.
11. Jaakko Keith.
12. Jyrkänteitä alas.
13. Lankeemus.
14. Nouseminen.
15. Herttuatar.
16. Rauha.
17. Katuja.
18. Jäähyväiset.
19. Seitsemänseitsemättä vuoden kuluttua.
1. Kaksi suurvaltaa.
2. Toiminimi Lauri Gråberg.
3. Rosvoluolan edustalla.
4. Kohtaaminen.
5. Serkukset.
6. Hannu Kristofer Halm ja sukuperintö.
7. Sten-lanko.
8. Kulta kummittelee.
9. Sotaa, havaintoja, unelmia.
10. Roderikin näky.
11. Sten Halmin elämäntarina.
12. Katuja.
13. Kapina rahaa vastaan.
14. Viimeinen katumustyö.
15. Halm Gråbergia vastaan.
16. Raha tahtoo meidät kokonaan.
17. Kun raha käy sotaa.
18. Hän osaa olla vaiti; hänestä voi vielä tulla kauppias.
19. Syyrakin kirja.
20. Kiitä Jumalaa, ettet saanut ennustajan lahjaa.
21. Koettelemuksia.
22. Kapteeni Edvardson.
23. Eräs kuolema.
24. Halmin ja Gråbergin suvut.
25. Kulta-aave.
Viiteselitykset.
Leikattiin 1730:s vuosi Kristuksen syntymästä. Turun kaupunki hengähtiisonvihan vaivoista. Pakolaiset olivat palanneet Ruotsista; vanharoomalaiskieli kaikui jälleen yliopiston oppisaleissa; piispa LauriTammelin ja hänen tuomiokapitulinsa parantelivat kirkon vammoja;presidentti Samuel Åkerhjelm paikkaili hovioikeutta; kaarlelainenparoni Otto Reinhold Yxkull hallitsi lääniä, kun taas kaksi pormestariajohti Turun kaupunkia, Anders Lindhin oikeus- ja Erik Johan Tolponvaltioasioissa.
Kaupungin kuudesta neuvosmiehestä oli kauppias Kaarle Merthen etevin,vaikka nuorimpia. Hän oli viisas ja toimelias, kunnianhimoinen jarohkea, hyväpäinen ja lainopillisia tietoja saanut, siis hänessä oliniitä aineksia, joista puolueenjohtajia tehdään. Mutta puolueittenaika ei ollut vielä tullut: lekoteltiin vain uuden vapaudenpäivänpaisteessa, vaurastuttiin, oltiin levollisia.
Kaupungin mahtavin mies ei ollut neuvosmiesten joukossa. Hän olihovioikeudenkomisarius Hannu Wittfoot; hän polveutui JoakimWittfootista ja tämän vaimosta Margareta Bugenhagenista, MarttiLutherin jälkeläisestä, jotka 1660-luvulla olivat muuttaneet SuomeenSaksasta tai, kuten toiset arvelevat, Hollannista. Tällä mahtavallamiehellä, jota yleensä sanottiin vain "Hannu sedäksi" ja joka,mainitsemattakaan monia muita tuomiokirkolle annettuja lahjoja, oliuudistanut sen pääalttarin, hänellä oli kaunis veljentytär Margareta,joka viisitoistavuotiaana oli joutunut naimisiin vanhan laamanniBjörkegrenin kanssa ja nyt, viidenkolmatta vuoden iässä, oli rikkain jakaunein leski Turussa. Kuin mikäkin Turandot näytti hän päättäneen