E-text prepared by Anna Siren and Tapio Riikonen
Erään tuntemattoman papereista löydetty tarina
Kirj.
Suomentanut
L. Onerva
Helsingissä,Kustannusosakeyhtiö Kirja,1920.
Benjamin Constant kuuluu niihin harvinaisiin kirjailijoihin, jotkayhdellä teoksella luovat itselleen pysyväisen sijan kirjallisuudenhistoriassa. Romaani Adolphe on tuon aikoinaan kuuluisan ranskalaisenpoliitikon, puhujan ja sanomalehtimiehen ainoa kaunokirjallinen tuote,mutta siksi merkittävä, että sen tekijää sen pohjalta voidaan pitääkoko nykyaikaisen psykologisen romaanin kanta-isänä ja uranuurtajana.
Benjamin Constant de Rebecque syntyi Lausannessa v. 1767protestanttisista ja alkuaan ranskalaisista vanhemmista, joistaNantes'in ediktin peruutus oli tehnyt sveitsiläisiä. Hänen erinomaisethengenlahjansa ilmenivät jo aikaisin, ja isä, Hollannin palveluksessaoleva upseeri, antoi pojalleen mahdollisimman huolellisen tietopuolisenkasvatuksen Oxfordin, Erlangenin ja Edinburghin yliopistoissa, johonviimeksimainittuun hänet lähetettiin jo 13 v:n ikäisenä. Tällöin onhän jo pikkuvanha maailmanmies, varhaiskehittyneine elämänvaistoineen,jotka selvästi kuvastavat samaa epävakaista ja puolinaista luonnetta,joka on hänelle tunnusmerkillinen koko elämän ijän ja jota hän niinmestarillisesti on kuvannut Adolphessa. Äly ja tunteenherkkyyson hänessä kehittynyt tuntuvasti tahdon kustannuksella. Häntäkinpainaa tuo monipuolisesti lahjakkaiden henkilöiden tavallinenkirous: keskityskyvyn puute, joka esiintyy hänessä tarmottomuutena,herkuttelevana ja samalla epätoivoisena toimettomuutena,elämäänkyllästymisenä, hienona itse-ivana ja samalla myrskyisenäalttiutena vaikutelmille, vaihtelun ja nautinnon haluna, rakkaudenjanona, jota on mahdoton tyydyttää, herkkähermoisena levottomuutena,epämääräisenä toiminnanviettinä, jota este kiihoittaa, mutta jonkamenestys kuihduttaa, aiheettomana murhemielenä ja rajattomanakaipauksena, älyn ja tunteen ainaisena, ratkaisemattomana ristiriitana.Toisin sanoen: Constant on jo lapsesta pitäen n.s. "vuosisadansairauden" tartuttama. Sisäisen särkyneisyyden ja jäytävän epäilynkalvetustauti on tähän aikaan ilmassa, ja korkeimmat kirjallisetsaavutukset 1800-luvun alkupuolella luodaan näissä merkeissä.Rakkaudella on tietysti tärkeä sijansa tässä "maailmantuskaisessa"melankoliassa. Samoin kuin Byron ja Musset, ei Constant'kaan voi eläänaisten kanssa eikä ilman heitä. Hän suhtautuu rakkauteen elähtäneenäkyynikkona, armottomana, terävänäköisenä havainnoitsijana, muttasamalla hän on herkistyneessä hellämielisyydessään sen armoilla kuinlapsi.
Ensimäinen nainen, jolla oli syvempi vaikutus Constantiin, oli rouvade Charrière, lahjakas ja ennakkoluuloton sveitsiläinen kirjailijatar.Tutustuessaan tähän itseään 20 vuotta vanhempaan naiseen oli Constantvasta 19-vuotias, mutta heidän välilleen syntyi ikäerosta huolimattalämmin ystävyyssuhde, joka kesti rouva de Charrière'n kuolemaanasti. Ne täysin avomieliset kirjeet, jotka Constant kirjoitti tälleluotettavalle ystävättärelleen, kuvastavat juuri parhaiten hänennuoruuden aikaista sieluntilaansa. Vallankumouksen ensimäisinä vuosinaoleskeli Constant Brunswigissa hallitsevan herttuattaren kamariherrana.Tällöin hän meni naimisiin, mutta erosi heti kuherruskuukausienjälkeen ja rakastui heti taas erääseen toiseen naiseen, Charlottev. Hardenbergiin, josta monta vuotta myöhemmin tuli hänen toinenvaimonsa. Mutta rakkaus oli hänelle toistaiseksi leikintekoa, kunneshän vihdoin v. 1794 tapasi kohtalonsa