Produced by Juha Kiuru
Kirj.
Charles Perrault
Suom. Tyyni Haapanen-Tallgren
WSOY, Porvoo, 1922.
Pieni Punahilkka.
Siniparta.
Hengetär.
Saapasjalka-kissa.
Peukaloinen.
Tuhkimo.
Riquet Töyhtöpää.
Aasinnahka.
Metsän nukkuva prinsessa.
Oli kerran pieni maalaistyttö, kaunein mitä kuvitella voi. Äiti olihäneen hullaantunut, ja isoäiti vielä enemmän. Tämä kunnon muoriteetti tytölle pienen punaisen päähineen, joka sopi hänelle niinhyvin, että häntä kaikkialla nimitettiin pieneksi Punahilkaksi.
Eräänä päivänä äiti oli leiponut sämpylöitä ja sanoi Punahilkalle:"Mene katsomaan kuinka isoäiti jaksaa, sillä kuulin että hän on ollutsairaana, ja vie hänelle sämpylä ja tämä voivakkanen."
Pieni Punahilkka lähti paikalla isoäitinsä luo, joka asui toisessakylässä.
Metsän läpi kulkiessaan hän kohtasi susi-kuoman, jonka kovin tekimieli syödä hänet suuhunsa, mutta tuo ilkiö ei uskaltanut parinpuunhakkaajan tähden, jotka olivat metsässä. Susi kysyi, minne hänoli matkalla.
Lapsi parka, joka ei tietänyt, että oli vaarallista pysähtyäkuuntelemaan suden puheita, vastasi: "Menen katsomaan isoäitiä javien hänelle sämpylän ja voivakkasen, jotka äiti lähettää."
"Asuuko hän kaukanakin?" kysyi susi.
"Asuu kyllä", sanoi pieni Punahilkka, "toisella puolen myllyä, jokanäkyy tuolla, tuolla ihan kaukana, kylän ensimmäisen talon luona."
"Hyvä on", sanoi susi, "minäkin menen katsomaan häntä, minä lähdentätä tietä ja sinä tuota, ja sittenpä saamme nähdä, kuka ehtiiensimmäisenä."
Susi lähti juoksemaan kaikin voimin lyhintä tietä, ja tyttönen kulkipitempää tietä. Hän poimi huvikseen pähkinöitä tien varrelta, juoksiperhosten jäljessä ja sitoi vihkoja pienistä kukista.
Susi ehti pian isoäidin mökille ja koputti ovea: kop, kop.
"Kuka siellä?"
"Oma pieni tyttönne Punahilkka", sanoi susi muuttaen ääntään, "jaminä tuon teille sämpylän ja voivakkasen, jotka äiti lähettää."
Hyvä isoäiti, joka oli vuoteessa, koska ei ollut oikein terve, huusivastaan: "Vedä salpaa, niin säppi aukeaa."
Susi veti salpaa, ja ovi aukeni. Hän syöksyi kelpo muorin kimppuun jaahmaisi hänet suuhunsa vähäistäkin vähemmässä ajassa, sillä hän eiollut syönyt yli kolmeen päivään. Sitten hän sulki oven ja asettuiisoäidin vuoteeseen odottamaan pientä Punahilkkaa, joka hetken päästätulikin koputtamaan ovelle: kop, kop.
"Kuka siellä?"
Pieni Punahilkka kuuli suden karkean äänen ja säikähti ensin, muttasitten hän arveli että isoäidin ääni oli painuksissa ja vastasi:
"Oma tyttönne täällä on, pieni Punahilkka, ja minä tuon teillesämpylän ja voivakkasen, jotka äiti lähettää."
Susi vastasi vähän pehmentäen ääntään: "Vedä salpaa, niin säppiaukeaa."
Pieni Punahilkka veti salpaa, ja ovi aukeni. Nähdessään hänen astuvansisään susi piiloutui peiton alle ja sanoi:
"Pane leipä ja voivakkanen pöydälle ja tule tänne vuoteeseen minunviereeni."
Pieni Punahilkka riisuutui ja meni vuoteeseen, missä häntä kovinihmetytti nähdä, minkälainen isoäiti oli yöpuvussa. Hän sanoi:
"Isoäiti, onpa teillä suuret käsivarret!"
...