Produced by Tapio Riikonen
Kolminäytöksinen näytelmä
Kirj.
Agricola kustannus-o.y., Helsinki, 1910.
UKKO JYNKKÄ, kauppias.
IISAKKI, hänen poikansa.
TERESIA, Iisakin tytär, tohtorinna FRANK.
ARTTURI, Iisakin poika.
FIINA EKBOM, emännöitsijä.
ELIINA, hänen tyttärensä.
EEVERTTI, Jynkän lanko.
AKSELI FRIMAN, tohtori.
MIINA PIRI, hieroja.
KALLE HALLINEN, tehtaalainen.
Maaseutu. Jynkän kartano. Aika nykyinen.
Suuri, vanhanaikuisesti kalustettu arkihuone. Peräseinällä vanhanahkasohva, sen yläpuolella pari taulua, kaksi puutuolia sohvanmolemmin puolin. Vasemmalla etualalla pöytä, pari nahkallapäällystettyä nojatuolia ja kiikkutuoli. Taempana vasemmalla ovi.Oikealla etualalla kirjoituspöytä ikkunan kohdalla, taempana ovi.Samoin ovi perällä sohvan ja oikealla olevan nurkkakaapin välissä. Muukalusto vanhaa. Lattialla leveäraitaiset, vanhanaikuiset kesämatot.Joku kukka ikkunan edessä.
KAUPPIAS JYNKKÄ (istuu kiikkutuolissa paitahihasillaan, kiikkuanyökyttää ja polttaa pitkävartista piippuaan hyräellen): Hy-hyy hy-hyy.(Hän nousee ylös vaivalloisesti. Toinen jalka on jäykkä. Hän katseleeympärilleen, menee ja tarkastaa, ovatko taulut suorassa, korjaa niitäja nyökäyttää päätään.)
FIINA EKBOM (lihava ja hyvinvoivan näköinen ihminen) tulee oikealta jaasettaa pöydälle tarjottimen, jolla on kahvipannu kuppeineen.
JYNKKÄ (osoittaen): Suorasepas samalla tuo matonpää tuolla.
EKBOMSKA: No nyt ei kiitetä. Eipä ole kohta viiteenkolmatta vuoteensattunut, että ulkonaiset seikat meillä olisi vinossa. Ja kaikkea setarkastaakin. Ihan kuin nuori sulhasmies. Ja terävä silmä on. Onpa ihankuin jotakin odottaisi, kun noin juhlallinen on ja tuollaisia huomioitatekee.
JYNKKÄ. Jospa odottaisi. Mene tiedä.
EKBOMSKA: Olkaa vaiti. On ne niitä odotuksia — noo, (lähennellen,leikillään tuupaten) noo, elkää tyhjää.
JYNKKÄ (osoittaen kahvipannua): Eiköhän tuota olisi ruttoisampi yhdessätässä tyhjennellä? Mitä?
EKBOMSKA: Jo toki. Minä haen kupit. (Menee.)
JYNKKÄ (vetelee savuja, kiikkua nyökyttelee hyrähdellen): Hy-hyy hy-hyy.
EKBOMSKA (tuoden kupit): Jo toki ruttoisampi tavallaankin. (Kaataakahvia?) Me siellä Miinan kanssa äsken pari kuppia härpättiin. Tuota,piti sanoakseni: Miina arveli, että joutaakohan se kauppias nythierottavaksi?
JYNKKÄ: Joutaapahan olla, tuumataan tuonnempana. Miten kuten sittennähdään, ei tässä nyt, tuskin näinä päivinä ollenkaan, niillepuuhille —
EKBOMSKA: Tehtaallako tulee kiireet vai sahalla?
JYNKKÄ: Niissäkin. Vaan ne nyt enemmän niinkuin perheelliset — joo,perheelliset olosuhteet kiinni pitelevät.
EKBOMSKA: Vai perheelliset. Eihän tuo Iisakki ole nyt pitkiin aikoihinhyvin pahasti juopotellut, paitsi tässä toissa päivänä. Ne tuollakyökin rappusissa Eevertin kanssa yötäkin nukkuivat. Etteihän se nyttaas asioita liene sekoitellut?
JYNKKÄ: Ei, mitäpä se.
EKBOMSKA: Noo? Kukas?
JYNKKÄ: Ei kukaan. (Juovat kahviansa.) Vaan, Viina, eiköhän tuo olisinyt aika jo ajatella meidänkin tuon nuoren sukupolven kohtaloita? Tokkotuota olet edes tyttärellesi Eliinalle sulhasta katsastanut? Eiköhäntuo olisi jo aik