Kirj.
Emilie Flygare-Carlén
Suomentanut
Tuovi Halla
Hämeenlinnassa,Arvi A. Karisto Oy,1917.
I. Vanhempien kesken.
II. Mitä aviopari saa nähdä kävellessään pihlajametsikköön.
III. Konny.
IV. Rahankeräys kansakoulun hyväksi.
V. Miten eri tavoin saman asian voi käsittää.
VI. Kohtalo kiirehtimässä.
VII. Mitä sattui oikeaan aikaan.
VIII. Häämatkalla.
IX. Appivanhempien luona.
X. Edelleen samoissa oloissa.
Xl. Sigesbergissä oleskelu loppuu.
XII. Jäähyväiset ja kotiintulo.
XIII. Kotoista järjestelyä.
XIV. Miten vaimon onnistuu miellyttää miestään, miellyttämättä häntä
liiaksi.
XV. Miten Konny sovittaa yksityiset ja perheelliset tunnonvaivat.
XVI. Halveksitulle ruustinnalle tunnustetaan suuri pätevyys.
XVII. Onnellisen miehen onnettomuus.
XVIII. Jälleen Sigesbergissä.
XIX. Ensimäiset vastaanottavaiset.
XX. Parooni Sigesmundin kirje puolisolleen.
XXI. Suuren päivän aattona ja sen jälkeen.
XXII. Menneisyys ja mitä tuleva oli.
XXIII. Yksinäisellä saarella.
XXIV. Oikealla tolalla.
Vanhempien kesken.
— Kuulehan, Louise, olenpa, totta vieköön, lopen väsynyt tähänilveeseen! Jätinhän valtion palveluksen ja tärkeät toimeni siinäuskossa, että jo ansaitsisin lepoa. Asetuin vanhoilla päivilläniperintötilalleni nauttimaan siitä pikku tyydytyksestä, että saanystävilleni ja matkustavaisille näyttää kokoelmiani ja esi-isienimuotokuvia. Heistä ei yksikään olisi uneksinutkaan totella omaalastansa, mutta minuapa ei kohdellakaan heidän poikanaan, ei, minuttilataan tänne pieneen, epämukavaan Kronebyhyn, missä ei olepuhettakaan tavallisista mukavuuksistani. Ja miksi? Nuoren naisenkatselmusta toimittamaan! Nuorena pyysin ystäviäni tarkastamaanhevosta, jonka aioin ostaa, mutta silmät olisin hävennyt päästäni,jos olisin pyytänyt vanhempiani tulemaan tänne tarkastamaan sinut,ennenkuin kosin.
Vaimolleen vanha parooni Sigesmund von Z. uskoi nämä ajatuksensa. Muttakun hän näki rouvan vielä hienolle ja sileälle poskelle nousevan ruusutniin kauniit, kuin nuorena neitona ennen, riensi hän parhaansa mukaansiloittamaan närkästystänsä siitä, että hänen ei annettu rauhassahuolehtia velvollisuuksistansa komeassa Sigesbergissä, vaan että hänetoli pyydetty tänne täyttämään velvollisuutta, joka hänestä näyttiaivan tarpeettomalta. Hänen mielestään ei näet Muhammedin ollenkaantarvinnut tulla vuoren luo, kun kerran pikku tyttölapsi vuorelta voitulla Muhammedin luokse! Mutta siinähän juuri onnettomuus onkin, ettäon poikia, joilla on suurempi valta isänsä suhteen kuin kaikillaesi-isillä kautta viiden sukupolven yhteensä.
— Vaimo rakkaani, — jatkoi parooni, ääni nuorekkaan liehittelevänä,— olen epäkohtelias kuin karhu; vakuutan sinulle, — hän suutelisydämellisesti puolisonsa kättä, — että kadun, kun en heti muistanut,että tämä on sinun tilasi. Heti kun vaan olemme syöneet päivällistä,lähdemme kävelylle ja etsimme sen ihastuttavan pihlajalehdon, missäannoit minulle kätesi, — mistä hetkestä olet minulle ollut paljonsuurempana onnena kuin kaikki se, mitä sittemmin olen saavuttanut.
— Kiitos, kallis Sigesmund, — vastasi vaimo, joka oli miestään paljonnuorempi ja vielä kaunis ja viehkeä. — Olin aivan varma siitä, ettäpian mieltyisit matkaan. Täällä on